Onko ilves vaarallinen? Kysymys, joka nousee aika ajoin esiin eri yhteyksissä, kun puhutaan ilveksestä. Pääsääntöisesti ja yleisellä tasolla, voidaan kai sanoa, että ilves ei ole ihmiselle vaarallinen. Emme kuulu ilveksen ravintoresurssiin ja mikäli emme yritä halata ilvestä, niin suuren suurta intoa sillä ei ole aiheuttaa meille kynnenviiltoja tai kulmahampaiden reikiä nahkaan. Mutta kuka meistä pystyy täysin varmasti sanomaan –”ilves on vaaraton”, ilman, ettei avaa vastaustaan laajemmin?
Olen Ilveskeskuksen puitteissa kohdannut, ”Onko ilves vaarallinen?” -kysymyksen, kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Mukava olisi kertoa kysyjälle satavarmasti, että ilves ei ole vaarallinen. Mutta koska minulla on ollut mahdollisuus viettää kohtuullisen paljon aikaa ilvesten kanssa ja nähdä yllättäviä muutoksia niiden käyttäytymisessä, ulkoisten muuttujien seurauksena, niin pidättäydyn sanomasta, -”ilves ei ole vaarallinen”. Silti, vaikka kaikki luonnonvaraisen ilveksen hoidot ja vapautukset hoidon jälkeen sekä koetilanteet, ovat sujuneet ilman ongelmia, kuten myös maastossa tapahtuneet lukuisat kohtaamiset.
Kriittisyyteni ei siis johtu siitä, että olisin kokenut ilveksen suunnalta agressiota millään muotoa, vaan siitä, että minulla ei ole kristallipalloa tai ennustajan lahjoja, joiden kautta näkisin tulevaisuuteen ja siihen, mitä ja miten huomenna tapahtuu. Siksi en sano, – ”ilves ei ole vaarallinen”. Mutta en myöskään korosta sen vaarallisuutta, millään tavoin. En myöskään voi tietää, miten ”Hutajan” kylän lähialueella elinpiiriään pitävä ilves reagoi eri tilanteissa? Onko se loukkaantunut, onko sitä häiritty jotenkin vai onko se kenties sairas? Näistä edellisistä, jokainen vaikuttaa ilveksen käyttäytymiseen! Niin, tai miten ihmisyksilö/t toimivat, jos ilves liikkuu lähettyvillä? Silläkin on, ilvekseen omat vaikutuksensa.
Mutta se mitä voin tehdä, voin arvioida eri suuruisella todennäköisyydellä, mikä mahdollisuus fyysiseen kontaktiin, eri tapahtumissa, ilveksen kanssa on. Kolmekymmentä vuotta ilvesten kanssa, on asettanut tietämiseni ja kommenttini varovaisuuden moodiin.
Fyysiset kontaktit ilvesten kanssa, eivät koskaan ole aiheuttaneet itselleni ongelmia. Silti ymmärrän, että villieläimen reaktiot, ovat kytköksissä useisiin muuttujiin ja 100% varmuutta, ettei vahinkoa voisi tapahtua, en anna.
Mitä tarkoitetaan ”vaarallinen” sanonnalla?
On erittäin ilmeistä, että ”vaarallisuus” merkitsee eri ihmiselle, eri tavoin koettua asiaa ja ilmenemismuotoa.
Kun sanotaan, ”ilves ei ole vaarallinen”, jää poikkeuksetta määrittelemättä, mitä vaarallisuudella tarkkaan ottaen tarkoitetaan? Jos vaarallisuudella tarkoitettaan sitä, että ilves voi aiheuttaa ihmisen kuoleman, pienenee tällaisen tapahtuman mahdollisuus promillen murto-osaan. Jos taas vaarallisuus tarkoittaa ihmisen vammauttamista, pureman jälkiä, viiltohaavaa / haavoja, niin mahdollisuus kasvaa. Tai, jos vaarallisuus tarkoittaa, ilveksen liikkumista piha-alueella, on tilanne taas erilainen, edellisiin esimerkkeihin verrattuna. Jollekin ihmiselle vaarallisuus, voi taas tarkoittaa kotieläimeen kohdistuvan vaaran kokemista. Joten…?
Kuinka suureksi ilveksen vaarallisuus voi sitten kohota? Ei suureksi, mutta huomioitavaksi mahdollisuudeksi, esimerkiksi tilanteessa, jossa ilves ei pääse pakenemaan, se on loukkaantunut tai sairas. Tällöin puolustautumisen kynnys alenee ja ilvestä lähestyvä ihminen voi saada epämiellyttävän vastaanoton. Harkinta on ihmisellä – lähestyykö hän ilvestä, vai ei? Jos jotain epämiellyttävää tapahtuu, koska ihminen lähestyi tarpeettomasti ilvestä, on syy tapahtuman seuraukseen, poikkeuksetta kuitenkin ilveksen! Vaikka näin ei pitäsi ehkä olla. JOTEN, ÄLÄ LÄHESTY ILVESTÄ!
Rabies – raivotauti
Sairauksista nostan esiin rabies, eli raivotaudin. Kyseinen viruksen aiheuttama, kaikkiin eläimiin tarttuva keskushermostosairaus, on onneksi harvinainen. Ikävä puoli jos rabiesta olisi, on se, että kissaeläimillä se aiheuttaa sairauden ikävämmän, hyökkäävän muodon. Tästä ei kuitenkaan kannata panikoitua, sillä raivotautia ei ole tavattu ilveksellä suomessa.
Kotieläimet
Ilveksen pihaan tulo, on äärimmäisen harvoin vaarallinen tilanne ihmiselle mutta kotieläinvahinkoja, ei liene täysin voi pois sulkea. Kissa, joka liikkuu lähimetsässä ja merkkaa elinpiiriään virtsalla, altistuu ilveksen lisäksi myös monelle muulle tekijälle, joka voi viedä ”killiltä” hengen. Tappaako ilves koiran? On toki mahdollista, että koira menehtyy ilveksen aiheuttamana mutta kynnen viillot tai lievempi purema, ovat kuitenkin se todennäköisempi vaihtoehto. Koiran ja ilveksen fyysinen kohtaaminen pihassa tai tiellä, on edelleen harvinainen tapahtuma. Sen sijaan, suurempi ”riski” koiran joutua ilveksen kanssa hankaluuksiin, on metsästystilanne, jossa ilves puolustaa omaa elämäänsä. Koiran ”kovapäisyydellä” ja koolla voi olla myös vaikutusta siihen, kuinka ilves käyttäytyy. On myös hyvä tiedostaa, että koira, omalla haukunnallaan tai käytöksellään, voi laukaista ilveksen reagoimaan, ennalta arvaamattomalla tavalla.
Kaiken edellä olevan sekä monien muuttujien vaikutuksen vuoksi, en suoraan ja sokeasti allekirjoita, ”ilves ei ole vaarallinen” statusta, koska en tiedä eri ihmisyksilöiden tunnetilaa tai sitä, mitä kukakin pitää vaarana. Ja, en myöskään tiedä, kuinka ihmisyksilöt reagoivat, ”törmätessään” yllättäen ilvekseen. Todennäköisyys sille, että ilves aiheuttaisi ihmiselle hyökkäyksen kautta ongelmia, on kuitenkin häviävän pieni. Mutta silti se on promillen murto-osan, häilyvä mahdollisuus.
Mikä voi vaikuttaa?
Tilanne, jossa ilveksen kulmahampaat tai kynnet viiltävä housunpuntiin ja jalkaan vekin, on usean muuttujan summa ja siksi niin mitättömän pieni mahdollisuus. Tällaisen tapahtuman syntyyn, on myös ihmisellä ilmeinen vaikutuksensa, ärsykkeen roolissa. Myös sillä, että ilvekset ovat yksilöitä, on pakkaa sekoittava vaikutus ja siksi, koska emme voi kuuna päivänä tietää kaikkea, mitä ilvesyksilön päässä liikkuu, on hyvä pitää terve suhtautuminen ja varovaisuus, vaikkapa siihen pihassa liikkuvaan ilvekseen.
Ei pelottelua!
Jos ajattelit, että nyt pelotellaan, niin väärin meni! Muistutan vaan siitä, että ylimielinen suhtautuminen villieläimeen vaarattomana, on aiheuttanut lukemattomia ongelmia ihmisyksilöille, jotka ovat luulleet olevansa villieläinten hallitsijoita. Ei siis ilves, vaan muut lajit. Siksi en näe perustetta, tehdä ilveksistä lupsakoita muumimammoja tai -pappoja. On hyvä ymmärtää, kun emme tiedä huomista, niin voimme suhtautua terveellä kunnioituksella kaikkiin petoeläimiin. Tällöin voimme paremmin välttää, mahdolliset ongelmat. Mutta toki, turhaa ylihysteriaa, kannattaa myös välttää. Näin toimien inhimillistäminen tai ylimielisyys ei saa meitä vahvistusharhan pauloihin ja tämä mitä kirjoitin mahdollisuudesta, ilveksen vaarallisuuden suhteen, voidaan nähdä hypoteesina.
En siis kirjoittanut tätä tekstiä pelotellakseni. Vaan sen seurauksena, miten metsiemme ainoasta kissapedosta puhutaan, vaarattomana. Sillä, kauneudestaan ja kaikesta muusta huolimatta, ilves on petoeläin, sitä emme voi kiertää edes kieltämällä. Silti sen ei tarvitse aiheuttaa sydämen sykkeen tai verenpaineen nousua, eikä myöskään perusteetonta ylipelkoa. Sillä se, että tietää, että ei tiedä, on hiljaista viisautta.
Summasummaarum: yleisellä tasolla sanottuna, ilves on kovin vähän vaarallinen, ihmiselle. Joten, tämän edellä olevan pohdinnan ja pyörittelyn, ei kannata antaa vaikuttaa vähentävästi luontoretkiin. Ei myöskään kannata lopettaa sienestystä, marjastusta tahi mitään muutakaan ulkoaktiviteettia, sen vuoksi, että metsässä on liikkunut ilves. Usein suurin ja pelottavin juttu, on meidän omat ajatukset ja mielikuvitus – ei metsän pedot.
Joten, iloisella mielellä ilvesmetsään, tänään, huomenna ja ylihuomenna!
Ilveskeskus – Jussi