Ilveksen etologiaa

Ilveskeskuksen toiminnan perusta on ilvekseen liittyvä etologinen seuranta (etologia=käyttäytyminen) maastossa sekä ”laboratorio-olosuhteissa” ja näiden kautta laajeneva ymmärrys ilveksestä lajina sekä yksilöinä. Monivuotisen seurannan laajentaman tiedon kautta lisätään Ilveskeskuksen valmiutta jakaa tietoa ilveksen käyttäytymisestä, siitä kiinnostuneille. Jotta Ilveskeskuksen tekemät kokeet ja seuranta olisivat objektiivisia, ovat ne avointa – kriittistä – edistyvää – itsekorjaavaa sekä itsenäistä. Yhteinen symboosi ilvesten kanssa alkoi maastoseurannalla, jossa talvisin vuosien 1994-2008 välisenä aikana selvitettiin pala palalta ilveksen elämässä ilmeneviä, lajin sisäisiä sekä ulkoisia muuttujia ja niiden vaikutuksia ilvesten käyttäytymiseen luonnollisessa elinympäristössä.

Ilveksen etologiaa -hankkeella (kokeellinen seuranta) (2014-2017) kerättiin lisäaineistoa ilveksen käyttäytymisestä mm. väri-, ääni-, tuoksu, havainto-, reagonti- sekä peilikokeilla. Huomioitavia tekijöitä ovat lisäksi mm. vuoden- ja vuorokauden aikojen vaikutukset, ”arkitilanteet” sekä ilvesten käyttäytyminen suhteessa lajitovereihin ja ihmiseen. Vastaavanlainen kokeellinen seuranta on toteutettu Kanadan ilvekselle. Tässä suomalaisessa versiossa käytin osin Kanadasta saamiani muuttujia mutta osan niistä muokkasin mukavammin tähän hankkeeseen sopivaksi.

Seurannoilla pyrittiin hahmottamaan myös sopeuman, oppimisen ja perimän erilaisia ilmenemiä ilveksen käyttäytymisessä. Oleellista ilveksen käyttäytymisseurannassa ei ollut se, että tapahtuu, vaan se, miksi tapahtuu!

Seurantasegmentteissä kerättiin myös tietoa mukana olevien ilvesten mielentilasta ja sen vaihtelusta. Yksilöiden mielentila muodostui hännän, silmien, korvien liikkeiden/asentojen sekä äänteiden ja näihin vaikuttavien muuttujien kautta. Minäkuvaa kartoittavalla osiolla alkanut seuranta oli ensimmäinen Euraasian ilvesten etologiaan syventyvä seurantahanke Suomessa. Seurannan kaikki osiot toteutettiin tinkimättömästi ainoastaan ja vain ilvesyksilöiden ehdoilla, niiden hyvinvointi sekä mielentila täydellisesti huomioiden. Hankkeen käytännön toteutuksesta vastasi Ilveskeskus – Jussi Ristonmaa. Hanke päättyi marraskuussa 2017.

Mitä jäi käteen?

Lopputuloksena käteen jäin monia ”muruja” ilveksen käyttäytymisestä. Ymmärrys niiden viestinnästä kasvoi, persoonallisuudet avautuivat osin sekä jotkut aiemmin löytyneet ilveksen käyttäytymis”tavat” saivat hieman lisää voita päälle. Mutta kaikista eniten ilveksen käyttäytymisestä jäi piiloon. Tuleville vuosille, vuosikymmenille – ehkä ikiajoiksi.

Voidaan kysyä -miksi tämä kokeellinen seuranta tehtiin? Voidaan myös kysyä, -kannattiko? Vastaus kysymyksiin: -”siksi tehtiin, että ymmärrys ilveksestä kasvaisi ja näin kävi”. -”Kannatti tehdä, mutta se on sanottava, että juuri kun lukot alkoivat aueta, juuri kun salaperäisyyden verho alkoi nousta – aika ja projekti loppui”. Mutta käyttämättä ei ”muruset” jää, sillä kuva, video ja muu aineisto pitää sisällään monia kiinnostavia asioita ilveksen käyttäytymisestä.

Talvella 2020 – 2021 Ilveksen feromonit – äänetön viesti

Ilveksen liikkuminen elinpiirillä vaikuttaa väistämättä moniin eri eläinlajeihin. Ravintoketjussa alempana olevien lajien reaktioista suhteessa ilvekseen on edelleenkin suhteellisen vähän tietoa. Tämän vuoksi jo pitkään kytenyt ajatus on ollut sellaisen seurannan toteuttaminen, jolla etsitään näyttöä ilveksen ja muiden lajien vuorovaikutuksesta. Talvella 2020-2021 kokeellisen seurannan aiheena oli ”Ilveksen feromonit”. Lähdin toteuttamaan kokeellista seurantaa täysin ilman tavoitteita ja odotuksia tulevasta. Alue johon laitoin viisi hajupistettä sijaitsi ketun vakituisella kulkualueella, kuitenkin niin, että ketunpesältä tuli pisteille matkaa noin 1.5 km. Neljä viikkoa kestänyt koe näytti mukavasti ketun reaktioita sen huomatessa, että alueella on ilveksen hajua. Tein kokeen alueella jossa ilves ei vakituisesti asustele eikä liiku. Eli, näin ollen ketulla ei ole tuoreessa ”muistissa” ilveksen feromonin hajua ja kokemusta ilveksestä ja siksi sillä ei ollut ilvekseen liittyvää välitöntä välttämiskäyttäytymistä.

”Mitä enemmän ilves on elämästään minulle näyttänyt, sitä paremmin ymmärrän, miten vähän tiedän sen elämästä”

Kuvassa erityisavustaja tauolla