Ilveksen etologiaa

Ilveskeskuksen toiminnan perusta on ilvekseen liittyvä etologinen seuranta (etologia=käyttäytyminen) maastossa sekä ”laboratorio-olosuhteissa” ja näiden kautta laajeneva ymmärrys ilveksestä lajina sekä yksilöinä. Monivuotisen seurannan laajentaman tiedon kautta lisätään Ilveskeskuksen valmiutta jakaa tietoa ilveksen käyttäytymisestä, siitä kiinnostuneille. Jotta Ilveskeskuksen tekemät kokeet ja seuranta olisivat objektiivisia, ovat ne avointa – kriittistä – edistyvää – itsekorjaavaa sekä itsenäistä. Yhteinen symboosi ilvesten kanssa alkoi maastoseurannalla, jossa talvisin vuosien 1994-2008 välisenä aikana selvitettiin pala palalta ilveksen elämässä ilmeneviä, lajin sisäisiä sekä ulkoisia muuttujia ja niiden vaikutuksia ilvesten käyttäytymiseen luonnollisessa elinympäristössä.

Ilveksen etologiaa -hankkeella (kokeellinen seuranta) (2014-2017) kerättiin lisäaineistoa ilveksen käyttäytymisestä mm. väri-, ääni-, tuoksu, havainto-, reagonti- sekä peilikokeilla. Huomioitavia tekijöitä ovat lisäksi mm. vuoden- ja vuorokauden aikojen vaikutukset, ”arkitilanteet” sekä ilvesten käyttäytyminen suhteessa lajitovereihin ja ihmiseen. Vastaavanlainen kokeellinen seuranta on toteutettu Kanadassa Kanadan ilvekselle. Tässä suomalaisessa versiossa käytin osin Kanadasta saamiani muuttujia mutta osan niistä muokkasin paremmin tähän hankkeeseen ja Euraasian ilvekseen paremmin sopivaksi.

Seurannoilla pyrin hahmottamaan myös sopeuman, oppimisen ja perimän erilaisia ilmenemiä ilveksen käyttäytymisessä. Oleellista ilveksen käyttäytymisseurannassa ei ollut se, että tapahtuu, vaan se, miksi tapahtuu!

Suomen ainoa ilvesten häntätulkki

Seurantasegmentteissä keräsin myös tietoa mukana olevien ilvesten olevaisuuden tilasta ja sen vaihtelusta. Taustatyötä ja aineistoa hännän erilaiseen liikkeeseen ja asentoihin, silmien muotoon ja kokoon, korvien liikkeeseen ja asentoihin sekä ääniviestintään olen tehnyt ennen tätä kyseistä seurantakoesarjaa jo vuosien ajan. Aineisto jota olevaisuuden tilan kartoitukseen käytin, sisälsi kaksitoista (12) erilaista hännän liikettä ja asentoa, kuusi (6) silmään ja katseeseen liittyvää pupillin ja silmän kokoa / muotoa, kuusi (6) korvan liikettä ja asentoa ja yli kahdestakymmenestä äänestä / äänisarjasta kokeissa käytin viittä (5) ääntä/äännähdystä. Hännän liikkeistä ja asennoista tekemäni ”häntätulkki” on tiettävästi suomen ainoa ilveksen häntätulkki, joka yhdessä korvien, silmien, ”puheen” ja kehon liikeiden/asentojen ja ympäristön vaikutuksen kanssa avaavat ilvesyksilön olevaisuuden tilaa kullakin hetkellä (kuvassa alla).



Yksilöiden olevaisuuden tila muodostui siis hännän, silmien, korvien liikkeiden/asentojen sekä äänteiden ja näihin vaikuttavien muuttujien (96) kautta. Minäkuvaa kartoittavalla osiolla alkanut seuranta oli ensimmäinen Euraasian ilvesten etologiaan syventyvä seurantahanke Suomessa. Seurannan kaikki osiot toteutettiin tinkimättömästi ainoastaan ja vain ilvesyksilöiden ehdoilla, niiden hyvinvointi sekä mielentila täydellisesti huomioiden. Hankkeen käytännön toteutuksesta vastasi Ilveskeskus – Jussi Ristonmaa. Hanke päättyi marraskuussa 2017.

Mitä jäi käteen?

Lopputuloksena käteen jäin monia ”muruja” ilveksen käyttäytymisestä. Ymmärrys niiden viestinnästä kasvoi, persoonallisuudet avautuivat osin sekä jotkut aiemmin löytyneet ilveksen käyttäytymis”tavat” saivat hieman lisää voita päälle. Mutta kaikista eniten ilveksen käyttäytymisestä jäi piiloon. Tuleville vuosille, vuosikymmenille – ehkä ikiajoiksi.

Voidaan kysyä -miksi tämä kokeellinen seuranta tehtiin? Voidaan myös kysyä, -kannattiko? Vastaus kysymyksiin: -”siksi tehtiin, että ymmärrys ilveksestä kasvaisi ja näin kävi”. -”Kannatti tehdä, mutta se on sanottava, että juuri kun lukot alkoivat aueta, juuri kun salaperäisyyden verho alkoi nousta – aika ja projekti loppui”. Mutta käyttämättä ei ”muruset” jää, sillä kuva, video ja muu aineisto pitää sisällään monia kiinnostavia asioita ilveksen käyttäytymisestä.

Talvella 2020 – 2021 Ilveksen feromonit – äänetön viesti

Ilveksen liikkuminen elinpiirillä vaikuttaa väistämättä moniin eri eläinlajeihin. Ravintoketjussa alempana olevien lajien reaktioista suhteessa ilvekseen on edelleenkin suhteellisen vähän tietoa. Tämän vuoksi jo pitkään kytenyt ajatus on ollut sellaisen seurannan toteuttaminen, jolla etsitään näyttöä ilveksen ja muiden lajien vuorovaikutuksesta. Talvella 2020-2021 kokeellisen seurannan aiheena oli ”Ilveksen feromonit”. Lähdin toteuttamaan kokeellista seurantaa täysin ilman tavoitteita ja odotuksia tulevasta. Alue johon laitoin viisi hajupistettä sijaitsi ketun vakituisella kulkualueella, kuitenkin niin, että ketunpesältä tuli pisteille matkaa noin 1.5 km. Neljä ? neljä (4+4) viikkoa kestänyt koe näytti mukavasti ketun reaktioita sen huomatessa, että alueelle tuli ilves. Tein kokeen alueella jossa ilves ei vakituisesti asustele eikä liiku. Eli, näin ollen ketulla ei ole tuoreessa ”muistissa” ilveksen feromonin hajua ja kokemusta ilveksestä ja siksi sillä ei ollut ilvekseen liittyvää välitöntä välttämiskäyttäytymistä.

”Mitä enemmän ilves on elämästään minulle näyttänyt, sitä paremmin ymmärrän, miten vähän tiedän sen elämästä”

Ilveskeskus – Jussi Ristonmaa


Kuvassa erityisavustaja tauolla