Ilveksen etologiaa

Ilveskeskuksen toiminnan perusta on ilvekseen liittyvä etologinen seuranta (etologia=käyttäytyminen) maastossa sekä tarhaolosuhteissa ja näiden kautta laajeneva ymmärrys ilveksestä lajina sekä yksilöinä. Monivuotisen seurannan laajentaman tiedon kautta lisätään Ilveskeskuksen valmiutta jakaa tietoa ilveksen käyttäytymisestä, siitä kiinnostuneille. Jotta Ilveskeskuksen tekemät kokeet ja seuranta olisivat objektiivisia, ovat ne avointa – kriittistä – edistyvää – itsekorjaavaa sekä itsenäistä. Yhteinen symboosi ilvesten kanssa alkoi maastoseurannalla, jossa talvisin vuosien 1994-2008 välisenä aikana selvitettiin pala palalta ilveksen elämässä ilmeneviä, lajin sisäisiä sekä ulkoisia muuttujia ja niiden vaikutuksia ilvesten käyttäytymiseen luonnollisessa elinympäristössä. Vuonna 2009 aloin täydellä teholla syventymään ilveksen persoonallisuuteen, puheeseen, reagontiin ym. Pohjana alussa käytin metsäseurantojen aineistoa sekä aikaisempien tarhaseurantojen tuomia näyttöjä. Vuonna 2014 alkoi viiden vuoden tiukka koejakso, joka laajasti syvensi ymmärrystä ilveksen käyttäytymisestä.

Ilveksen etologiaa -hankkeella (2014-2018) kerättiin lisäaineistoa ilveksen käyttäytymisestä mm. väri-, ääni-, tuoksu, havainto-, reagonti- sekä peilikokeilla. Huomioitavia tekijöitä ovat lisäksi mm. vuoden- ja vuorokauden aikojen vaikutukset, ”arkitilanteet” sekä ilvesten käyttäytyminen suhteessa lajitovereihin ja ihmiseen. Vastaavanlainen kokeellinen seuranta on toteutettu Kanadassa Kanadan ilvekselle. Tässä suomalaisessa versiossa käytin osin Kanadasta saamiani muuttujia mutta osan niistä muokkasin tähän hankkeeseen ja Euraasian ilvekseen paremmin sopivaksi. Lisäksi lisäsin mukaan joitakin sellaisia muuttujia, joiden katsoin antavan kiinnostavaa näyttöä jostain yksittäisestä käyttäytymisen osa-alueesta.

Seurannoilla pyrin hahmottamaan myös sopeuman, oppimisen sekä perimän erilaisia ilmenemiä ilveksen käyttäytymisessä. Oleellista ilveksen käyttäytymisseurannassa ei siis ollut se, että tapahtuu, vaan se, miksi tapahtuu!

Luultavasti ainoat ilvesten häntä- ja kielitulkki

Seurantasegmentteissä keräsin myös tietoa mukana olevien ilvesten olevaisuuden tilasta ja sen vaihtelusta. Taustatyötä ja aineistoa hännän erilaiseen liikkeeseen ja asentoihin, silmien muotoon ja kokoon, korvien liikkeeseen ja asentoihin sekä ääniviestintään olen tehnyt ennen tätä kyseistä seurantakoesarjaa jo vuosien ajan. Aineisto, jota olevaisuuden tilan kartoitukseen käytin, sisälsi kaksitoista (12) erilaista hännän liikettä ja asentoa, kuusi (6) silmään ja katseeseen liittyvää pupillin ja silmän kokoa / muotoa, kuusi (6) korvan liikettä ja asentoa ja yli kahdestakymmenestä äänestä / äänisarjasta kokeissa käytin viittä (5) ääntä/äännähdystä. Kielitulkin kokoaminen on siis edellyttänyt vuosien seurantaa ja seulomista sekä erehdyksien korjaamista, jotta äänteen ja/äänen merkitys on alkanut hahmottumaan. Kaikkiaan kielitulkissani on nyt noin 20 äännettä, joiden merkitys on avautunut kutakuinkin. Äänteet eivät kuitenkaan yksin määrittele kaikissa tapauksissa viestiä, vaan meneillään oleva tilanne tuo omat kehonkielen vivahteet ja merkit mukaan ja vasta näiden yhdistelmä voi kertoa ”puheen” tarkoituksen. On kuitenkin joitakin äänteitä, jotka ilmaisevat tarkoitusta ilman kehonkieltä. Tällainen on kutsuääni (yhteysääni) ja sen vaihtelutaajuus, tilanteessa, jossa lajitoveri ei ole näköyhteyden päässä. Käytössäni oleva välineistö ei suonut valitettavasti paljoakaan mahdollisuutta perehtyä tähän taajuden vaihtelun ja sen myötä mahdolliseen sisällön, eli viestin muuttumisen, eikä siihen ovatko ne merkityksellisiä juuri kutsuäänen kontekstissa. Lisäksi optimitilanne olisi ollut jos viestin vastaanottajaan olisi ollut näköyhteys, jolloin reaktio olisi kuvannut viestin sisältöä. No siinä jäi haastetta tuleville vuosille – vuosikymmenille 🙂

Hännän liikkeistä ja asennoista sekä äänteistä tekemäni ”häntätulkki” ja ”kielitulkki” ovat tiettävästi suomen ainoat. Yhdessä korvien, silmien ja kehon liikkeiden/asentojen sekä ympäristön vaikutuksen kanssa, ne avaavat ilvesyksilön olevaisuuden tilaa kullakin hetkellä laajemmin kuin pelkkä liikkeen ja/tai meneillään olevan tapahtuman seuraaminen.



Yksilöiden olevaisuuden tila muodostui siis hännän, silmien, korvien liikkeiden/asentojen sekä äänteiden ja näihin vaikuttavien muuttujien (96) kautta. Minäkuvaa kartoittavalla osiolla alkanut seuranta oli ensimmäinen Euraasian ilvesten etologiaan syventyvä seurantahanke Suomessa. Seurannan kaikki osiot toteutettiin tinkimättömästi ainoastaan ja vain ilvesyksilöiden ehdoilla, niiden hyvinvointi sekä mielentila täydellisesti huomioiden. Hankkeen käytännön toteutuksesta vastasi Ilveskeskus – Jussi Ristonmaa.

Mitä jäi käteen?

Lopputuloksena käteen jäin monia ”muruja” ilveksen käyttäytymisestä. Ymmärrys niiden viestinnästä kasvoi, persoonallisuudet avautuivat osin sekä jotkut aiemmin löytyneet ilveksen käyttäytymis”tavat” saivat hieman lisää voita päälle. Mutta kaikista eniten ilveksen käyttäytymisestä jäi piiloon. Tuleville vuosille, vuosikymmenille – ehkä ikiajoiksi.

Voidaan kysyä -miksi tämä kokeellinen seuranta tehtiin? Voidaan myös kysyä, -kannattiko? Vastaus kysymyksiin: -”siksi tehtiin, että ymmärrys ilveksestä kasvaisi ja näin kävi”. -”Kannatti tehdä, mutta se on sanottava, että juuri kun lukot alkoivat aueta, juuri kun salaperäisyyden verho alkoi nousta – aika ja projekti loppui”. Mutta käyttämättä ei ”muruset” jää, sillä kuva, video ja muu aineisto pitää sisällään monia kiinnostavia asioita ilveksen käyttäytymisestä.

”Mitä enemmän ilves on elämästään minulle näyttänyt, sitä paremmin ymmärrän, miten vähän tiedän sen elämästä”

Ilveskeskus – Jussi Ristonmaa

”Erityisavustaja” tauolla