Ilveskeskuksen ilvesneuvonta on tiettävästi Suomen ainoa palvelu, josta voi tiedustella ilveksen (Lynx lynx) käyttäytymisestä. Neuvonta päivystää myös vuoden jokaisena päivänä. Voit myös tiedustella muita ilvekseen liittyviä ja mieltä askarruttavia tilanteita sekä saada ilveksen silmin katsovaa näkökulmaa, kokemaasi tapahtumaan.
Neuvonta pohjaa ”Ilves muuttuneessa ympäristössä ja tilassa” tutkielma-aineistoon, joka on kertynyt vuodesta 1994 lähtien, maastosta ja koetilanteiden tuomasta näytöstä.
Ilvesneuvonta toimii päivittäin klo 9.00-21.00
P. 041 313 0525
Laita tekstiviesti jos olen soittohetkellä estynyt vastaamaan, niin soitan sinulle takaisin!
HUOM!! Ilveskeskus ei ota kantaa tapahtumiin tai niiden kulkuun ja katsoo tilanteita ainoastaan ilveksen silmin, sen käyttäytymisen suunnasta.
Neuvonnasta vastaava
Neuvontapalvelusta vastaa Jussi Ristonmaa. Jussin kokemus ilveksen käyttäytymisestä pohjaa 14 vuoden talvisiin maastoseurantoihin eri puolella suomea, laajoihin käyttäytymiskokeisiin, stressin vaikutuksesta ilveksen käyttäytymiseen, loukkaantuneiden ilvesten pelastamiseen, ilveksen ja saaliseläinten vuorovaikutuksen seurantaan, ilveksen ja pienempien petoeläinten vuorovaikutukseen seurantaan, ilves ja ihminen – sosiaalisesta lähstymiskulmaan, media sisältöjen luomaan ilveskuvaan ja paljon muuhun kiinnostavaan. Jussi on myös vastannut Ilveskeskuksen toiminnasta lähes kolme vuosikymmentä, kehittänyt yli 16 vuotta toiminutta Ilvesneuvonta -palvelua sekä käy läpi vuosittain 700-800 ilveshavaintoa sekä tapahtumaa ja liikkuu edelleen maastossa tekemässä perusseurantaa, ym., ilvekseen liittyen.
Kaikkiin kysymyksiin tai tilanteisiin vastausta / ratkaisua neuvontapalvelun kautta en kuitenkaan voi luvata, sillä villieläimen, pitkälti vaistoihin perustuvan käyttäytymisen täydellinen ymmärtäminen on haasteellista. Joka päivä opin kuitenkin jotain uutta ilveksen käyttäytymiseen liittyen ja näin Ilveskeskus voi paremmin auttaa palvelun kautta, ilvekseen liittyvissä tilanteissa ja/tai kysymyksissä. Neuvontapalvelun toiminta alkoi vuonna 2006. Tänä päivänä sen kautta vastataan viikottain useaan tiedusteluun sekä kysymyksiin, ilveksen elämään liittyen.
Jos soittoosi ei jostain syystä vastata, soita myöhemmin uudelleen ja/tai laita tekstiviesti Ilveskeskuksen numeroon, niin soitan sinulle takaisin.
Ilves ei tee kiusaa
Ilves ei tule pihaan tai asutuksen lähettyville ihmistä kiusatakseen tai vahinkoa aiheuttamaan. Peruste asutuksen lähellä liikkumiseen löytyy ilveksen käyttäytymisestä ja siihen vaikuttavista muuttujista, josta ruoka ja sen saaminen on arvatenkin merkittävin syy. Kyseessä ei siis ole lajin tai edes yksilön kesyyntyminen, vaikka näinkin kuulee joskus sanottavan. Kaikissa villieläin lajeissa on aina yksilöitä, jotka tottuvat ja sopeutuvat liikkumaan lähellä ihmisasumuksia. On myös selvää, että meidän ihmisten oma toiminta houkuttelee joskus ilveksen tulemaan aitovierille.
Villin ilveksen oikea paikka on ehdottomasti metsien siimeksessä, ei pihoissa. Mutta täysin siihen tilanteeseen, että ilves ei koskaan ilmestyisi pihaan tai aitovierille ei ehkä päästä. Mutta siihen, että ilves liikkuisi mahdollisimman vähän pihoilla ja aitovierillä, voidaan ehkä vaikuttaa pienillä toimilla, jos tahtotilaa siihen suuntaan on.
Villieläimet eivät ole syyllisiä
On ymmärrystä avartavaa tiedostaa, että ilvekselle ruoan etsintä pihasta, kesykissan poistaminen elinpiiriltä tai lampaan saalistaminen pellolta, ei ole ongelma-, tai häiriökäytöstä. Me ihmiset katsomme usein petoeläinten tekoja moraalin ja syyllisyyden kautta, sen sijaan, että syventyisimme villieläimen käyttäytymiseen. Ihmiselossa esiintyvät moraali ja syyllisyys eivät ole villissä luonnossa, käyttäytymiseen vaikuttavia muuttujia. Tämän vuoksi ilves, eikä mikään muu petoeläin ole syyllinen käyttäytymiseensä. Näin ollen niitä ei voi sulkea moraalin piiriin, ei edes niissä tapahtumissa, missä koti-, tai tuotantoeläin on menehtynyt petoeläimen käyttäytymisen seurauksena.
Syyllisen julistaminen on helppo tapa yrittää ratkaista asiaa. Mutta yhdellekään villieläimelle annettu tuomio ei ratkaise, eikä se paranna tai lisää meidän ymmärrystä petoeläinten käyttäytymisestä, vaan päin vastoin, se kasvattaa kuilua ihmisen ja villin luonnon välille. Villieläimen ”syylliseksi” julistaminen antaa toki ihmiselle helpotuksen tunteen kun ”oikeus” toteutui, aivan samoin, kun kruununoikeuden langettava tuomio syylliselle, antaa usein ”helpotuksen” tunteen asianomistajalle.
Joitakin keinoja, jotta ilves ei kiinnostuisi tulemaan pihaan
- Älä perusta kauriiden tai jänisten ruokintapaikkaa lähelle asutusta, sillä saalistava ilves seuraa saaliin liikkeitä ja voi tulla niiden perässä ruokintapaikan läheisyyteen.
- Vie myös lintujen ruokintapaikka kauemmaksi pihasta ja ikkunan alta, sillä ne keräävät jyrsijöitä sekä voivat houkutella paikalle myös muita helposta saaliista kiinnostuneita saalistajia, ilveksen lisäksi.
- Ruoki lemmikit sisätiloissa, mutta jos ruokit niitä ulos pihaan, korjaa jäljelle jääneet ruoantähteet päivittäin pois, sillä ne houkuttelevat ohikulkevaa metsänkansaa poikkeamaan helpolle aterialle.
- Pidä kesykissat sisällä, koska niiden hajumerkkailu ja liikkuminen lähimetsissä sekä pihassa, on ohikulkevalle ilvekselle selvä kutsu, -tervetuloa pihaan! Tiedostan, että tämä kesykissa-ilves symbioosi on hankala, koska kesykissat ”haluavat” liikkua vapaana hiirijahdissa ja kissan domestikaatio on edelleen kesken. Eli, ovet ja tiivisteet ovat kovilla, kuten myös muiden, kissan yhteisöön kuuluvien hermot, jos ”killi” ei pääse pihalle. Mutta jos haluat vähentää ilveksen pihavierailuja, yksi keino siihen on, kesykissojen pitäminen sisällä.
- Myös se, että metsässä on runsaasti ilvekselle sopivaa saalista (metsäkauris, valkohäntäkauris, jänis), on omiaan pitämään ilvekset metsien kätköissä, kun tarvetta ruoan etsintään pihoista ja asutuksen laidoilta ei ole. Mutta vaikka ruokaa olisikin metsässä riittävästi, voi silti joku yksilö hakea ruokaansa esim. asutuksen laidoilla liikkuvista rusakoista.
- Huolehdi että kanoilla, lampailla ja kaikilla muillakin eläimillä on turvalliset aitaukset ja jos aitaan voidaan kytkeä sähköä (ns. petoaita), lisää se entisestään suojaustehoa. Myös aidan yläosassa oleva ”lippa”, joka suuntautuu ulospäin, estää ilvestä ylittämästä aitaa. Mikäli on mahdollista, pidä lammaslaitumet avoimella paikalla ja kaikki eläimet yöllä sisällä navetassa tai tallissa.
- Laiduntavien lampaiden suojana voi toimia ”terävä” ja koulutettu paimenkoira
- Vireä koira pihassa herättää ilveksessä varmasti haluttomuutta, pihaan tulemisessa.
- Erilaiset liiketunnistimien kautta aktivoituvat äänimerkit tai vilkkuvat valot toimivat jonkin aikaa ilveksen ”pelottimina”. Niiden teho voi kuitenkin olla lyhytaikainen, sillä jossain vaiheessa ilves tottuu niiden ääniin tai välkkeisiin. Jos yksilö, joka liikkuu pihan lähettyvillä, on ennättänyt sopeutua em. laitteisiin, teho on sitäkin huonompi.
- Erilaiset voimakkaat hajut voivat saada ilveksen välttämään piha-aluetta – hetkellisesti. Ongelma näissä hajujen käytössä on se, että niitä kuluu paljon sillä niitä on ”ladattava” usein, koska niiden teho hiipuu. Myös ilveksen sopeuma vie tehoa hajuilta (kokeet näyttivät sopeuman tapahtuvan nopeasti). On hyvä tiedostaa, että ilveksen laajasta elinpiiristä johtuen se ei oleskele pihan lähettyvillä kuin hetkellisesti ja seuraavaan vierailuun voi mennä 3-6 viikkoa. Lisäksi voi jopa olla, että ilves ei enää tule koskaan lähelle kyseistä piha-aluetta. Laitan tuohon alle listaa ilvekselle epämiellyttävistä hajuista, jotka voivat toimia ja karkottaa ilvestä pois pihasta ja sen läheisyydestä. Huom! Nämä mausteiset hajut vaikuttavat ilmeisesti myös muihin lajeihin, joten huomioi se, jos käytät niitä. En tarkoituksella listaa tähän luonnolle, eläimille ja ihmiselle myrkyllisiä kemikaaleja tai myrkkyjä, sillä niiden paikka ei ole luonnossa. Listasta puuttuu myös muutamat maustehajut, jotka toimivat kerran tai pari, mutta hiipuvat sitten, eivätkä juuri vaikuta ilveksen käyttäytymiseen. Eli, kuten huomaat, alla oleva lista on lyhyt. Se kertoo siitä, että hajut tai tuoksut eivät ole mikään supertehokas ilvestenkarkotin.
- Sitruunahappo on ilvekselle epämieluisaa (sitruuna, greippi)
- Eucalyptus ja basilika voimakkaana hajuna, voi saada ilveksen muuttamaan kulkureittiä
- Myös etikkaa voi kokeilla. Etikka on ehkä helpoin, vaivattomin ja edullisin levittää esim. suihkepullosta tontin rajoille, pensaisiin, tms.
- Laajempi yhteiskunnallinen toimi, on varmistaa yhtenäisten metsäalueiden ja viherkäytävien säilyminen villin luonnon kulkijoille.
Osa edellä mainittujen keinojen täytäntöönpanoista vaatii vain hieman vaivaa, mutta voi auttaa asian kääntymisessä niin päin, että ilves ei tule pihapiiriin. On hyvä tiedostaa se, että ilveksen pihavierailut ovat usein ns. pikavisiittejä, johtuen ilveksen elämäntavoista ja sen laajasta elinpiiristä. Siksi toimivin menetelmä on sopeutua ilvekseen ja muihin villieläimiin niin, ettei harmistu siitä, että niitä liikkuu piha-alueella silloin tällöin. Suurimman uhkan meille ihmisille luonnossa saa aikaan meidän omat ajatukset ja luulot, ei villieläimet.
Ilveskeskus – Jussi Ristonmaa
