Ilvesneuvonta

Neuvontaa ilveksen käyttäytymiseen liittyen

Ilveskeskuksen ilvesneuvonta on tiettävästi Suomen ainoa palvelu, josta kansalaiset voivat matalalla kynnyksellä tiedustella ilveksen (Lynx lynx) käyttäytymisestä. Voit myös tiedustella muita ilvekseen liittyviä ja mieltä askarruttavia tilanteita sekä saada ilveksen silmin katsovaa näkökulmaa, kokemaasi tapahtumaan.

Neuvontapalvelun perustana on lähes kolme vuosikymmentä kestäneeneet maasto-, sekä kokeelliset seurannat, ilveksen käyttäytymiseen liittyen. Ilveskeskukseen ilmoitetaan myös päivittäin havaintoja ilveksen esiintymisestä, eri puolilla Suomea. Ilmoitetuissa havainnoissa on usein kiinnostavia yksityiskohtia, jotka eri havainnoissa toistuessaan laajentavat näkökulmaa ilveksen käyttäytymiseen sen luontaisessa elinympäristössä. Lisäksi neuvontapalvelun myötä käydyt lukuisat keskustelut, avartavat ymmärrystä ilveksen käyttäytymisen eri osa-alueista.

Kaikkiin kysymyksiin tai tilanteisiin vastausta / ratkaisua neuvontapalvelun kautta en kuitenkaan voi luvata, sillä villieläimen, pitkälti vaistoihin perustuvan käyttäytymisen täydellinen ymmärtäminen on haasteellista. Joka päivä opin kuitenkin jotain uutta ilveksen käyttäytymiseen liittyen ja näin Ilveskeskus voi paremmin auttaa palvelun kautta, ilvekseen liittyvissä tilanteissa ja/tai kysymyksissä. Neuvontapalvelu alkoi toimimaan vuonna 2006 Tänä päivänä ilvesneuvonnan kautta vastataan viikottain useaan tiedusteluun sekä kysymyksiin, ilveksen elämään liittyen.


Ilvesneuvonta toimii päivittäin klo 9.00-21.00 

P. 041 313 0525

Jos soittoosi ei jostain syystä vastata, soita myöhemmin uudelleen ja/tai laita tekstiviesti Ilveskeskuksen numeroon, niin soitan sinulle takaisin. Neuvonnasta vastaa Jussi Ristonmaa.

HUOM! Ilveskeskus katsoo tapahtumia aina ilveksen käyttäytymisen suunnasta katsottuna (ilveksen silmin), ottamatta kantaa tilanteeseen vaikuttaviin muihin muuttuviin tekijöihin!


Ilves ei tee kiusaa

Ilves ei tule pihaan tai asutuksen lähettyville ihmistä kiusatakseen tai vahinkoa aiheuttamaan. Peruste asutuksen lähellä liikkumiseen löytyy ilveksen käyttäytymisestä ja siihen vaikuttavista muuttujista, josta ruoka ja sen saaminen on arvatenkin merkittävin syy. Kyseessä ei siis ole lajin tai edes yksilön kesyyntyminen, vaikka näinkin kuulee joskus sanottavan. Kaikissa villieläin lajeissa on aina yksilöitä, jotka tottuvat ja sopeutuvat liikkumaan lähellä ihmisasumuksia. On myös selvää, että meidän ihmisten oma toiminta houkuttelee joskus ilveksen tulemaan aitovierille.

Villin ilveksen oikea paikka on ehdottomasti metsien siimeksessä, ei pihoissa. Mutta täysin siihen tilanteeseen, että ilves ei koskaan ilmestyisi pihaan tai aitovierille ei ehkä päästä. Mutta siihen, että ilves liikkuisi mahdollisimman vähän pihoilla ja aitovierillä, voidaan ehkä vaikuttaa pienillä toimilla, jos tahtotilaa siihen suuntaan on.

Villieläimet eivät ole syyllisiä

On ymmärrystä avartavaa tiedostaa, että ilvekselle ruoan etsintä pihasta, kesykissan poistaminen elinpiiriltä tai lampaan saalistaminen pellolta, ei ole ongelma-, tai häiriökäytöstä. Me ihmiset katsomme usein petoeläinten tekoja moraalin ja syyllisyyden kautta, sen sijaan, että syventyisimme villieläimen käyttäytymiseen. Ihmiselossa esiintyvät moraali ja syyllisyys eivät ole villissä luonnossa, käyttäytymiseen vaikuttavia muuttujia. Tämän vuoksi ilves, eikä mikään muu petoeläin ole syyllinen käyttäytymiseensä. Näin ollen niitä ei voi sulkea moraalin piiriin, ei edes niissä tapahtumissa, missä koti-, tai tuotantoeläin on menehtynyt petoeläimen käyttäytymisen seurauksena.

Syyllisen julistaminen on kieltämättä helppo tapa yrittää ratkaista asiaa. Mutta tuomio ei ratkaise, eikä se paranna tai lisää meidän ymmärrystä petoeläinten elämästä, vaan päin vastoin, se kasvattaa kuilua, ihmisen ja villin luonnon välille. Villieläimen ”syylliseksi” julistaminen antaa ihmiselle helpotuksen tunteen kun ”oikeus” toteutui, aivan samoin, kun oikeuden langettava tuomio syylliselle, antaa helpotuksen tunteen asianomistajalle.

Joitakin keinoja, jotta ilves ei kiinnostuisi tulemaan pihaan

Ilveksen ilmestyessä pihaan, voi olla paikallaan ensin rehellisesti pohtia valitsevaan tilanteeseen johtaneita omia toimintatapoja. On hyvä kysyä itseltään? -Päästänkö kesykissat ulos merkkaamaan elinpiiriään? -Entä onko pihassani kotieläinten ruoantähteitä tms., joka houkuttelee ilveksen pihaan? -Lintulaudat, mihin olen ne sijoittanut?

  • Älä perusta kauriiden tai jänisten ruokintapaikkaa lähelle asutusta, sillä saalistava ilves seuraa saaliin liikkeitä ja voi tulla niiden perässä ruokintapaikan läheisyyteen.
  • Vie myös lintujen ruokintapaikka kauemmaksi pihasta ja ikkunan alta, sillä ne keräävät jyrsijöitä sekä voivat houkutella paikalle myös muita helposta saaliista kiinnostuneita saalistajia, ilveksen lisäksi.
  • Ruoki lemmikit sisätiloissa. Mutta jos ruokit niitä ulos pihaan, korjaa jäljelle jääneet ruoantähteet päivittäin pois, sillä ne houkuttelevat ohikulkevaa metsänkansaa poikkeamaan helpolle aterialle.
  • Pidä kesykissat sisällä. Koska niiden hajumerkkailu ja liikkuminen lähimetsissä sekä pihassa, on ohikulkevalle ilvekselle selvä kutsu, -tervetuloa pihaan!
  • Myös se, että metsässä on runsaasti ilvekselle sopivaa saalista (metsäkauris, valkohäntäkauris, jänis), on omiaan pitämään ilvekset metsien kätköissä, kun tarvetta ruoan etsintään pihoista ja asutuksen laidoilta ei ole. Mutta vaikka ruokaa olisikin metsässä riittävästi, voi silti joku yksilö hakea ruokaansa esim. asutuksen laidoilla liikkuvista rusakoista.
  • Huolehdi että kanoilla, lampailla ja kaikilla muillakin eläimillä on turvalliset aitaukset. Jos aitaan voidaan kytkeä sähköä (ns. petoaita), lisää se entisestään suojaustehoa. Myös aidan yläosassa oleva ”lippa”, joka suuntautuu ulospäin, estää ilvestä ylittämästä aitaa. Mikäli on mahdollista, pidä lammaslaitumet avoimella paikalla ja kaikki eläimet yöllä sisällä navetassa tai tallissa.
  • Laiduntavien lampaiden suojana toimii hyvin myös koulutetut paimenkoirat.
  • Vireä koira pihassa herättää ilveksessä varmasti haluttomuutta, pihaan tulemisessa.
  • Erilaiset liiketunnistimien kautta aktivoituvat äänimerkit tai vilkkuvat valot toimivat ilveksen karkoittimena. Tosin niiden teho voi olla lyhytaikainen, sillä jossain vaiheessa ilves huomaa, että ne ovat vain pelottimia, vailla todellista vaaraa.
  • Laajempi yhteiskunnallinen toimi, on varmistaa yhtenäisten metsäalueiden ja viherkäytävien säilyminen villin luonnon kulkijoille.

Osa edellä mainittujen keinojen täytäntöönpanoista vaatii vain hieman vaivaa, mutta voi auttaa asian kääntymisessä niin päin, että ilves ei tule pihapiiriin. On hyvä tiedostaa se, että ilveksen pihavierailut ovat usein ns. pikavisiittejä, johtuen ilveksen elämäntavoista ja sen laajasta elinpiiristä.

Terveisin: Ilveskeskus – Jussi Ristonmaa