Ilves pihassa?

Ilves ei tule pihaan kiusatakseen ihmisiä

Ilves ei tule pihaan tai asutuksen lähettyville ihmistä kiusatakseen tai vahinkoa aiheuttamaan. Peruste asutuksen lähellä liikkumiseen löytyy ilveksen käyttäytymisestä ja siihen vaikuttavista muuttujista, joista ravinto ja sen saaminen on ehkä merkittävin syy. Ilveksen liikkumiseen pihassa tai sen läheisyydessä, vaikuttaa usein myös ilveksen turvallisuuden kokemus. Eli, jos piha-alue on paljolti asumaton (kesämökki), voi ilves kulkea pihan läpi, koska tyhjä piha ei aiheuta uhkaa. Lisäksi eräiden kotieläinten virtsamerkit ja hajut, voivat lisätä ilveksen pihakäyntejä. Ihmisen jatkuva liikkuminen ja äänet, voivat valpastuttavat ilveksen aistit ja sopeuma turvallisesta alueesta, voi muuttua ilvekselle epämieluisaksi kokemukseksi. Mikäli pihassa kuitenkin liikkuu toistuvasti kotieläin, voi sen feromonien haju tai muu muuttuja, ylittää ihmisen vaikutuksen estävänä ja ilves tulee pihaa, ihmisestä huolimatta. Ilveksen pihakäyntien muuttuminen suuntaan tai toiseen ei siis koskaan ole mustavalkoinen tapahtuma, koska siihen vaikuttavat useat eri muuttujat, vaihdellen. Ilveksen pihaan tulo tai pihan läpi kulkeminen, ei kuitenkaan tarkoita automaattista uhkaa kotieläimille. Kyseessä ei myöskään ole lajin tai edes yksilön kesyyntyminen, vaikka näinkin kuulee joskus sanottavan. Kaikissa villieläinlajeissa on aina yksilöitä, jotka tottuvat ja sopeutuvat liikkumaan asutuksen lähellä. Ilvesyksilöillä on myös runsaasti käyttäytymiseroja. Siinä missä toinen ilves liikkuu asutuksen lähellä – toinen pysyttelee visusti metsien kätköissä. On myös hyvä tiedostaa, että meidän ihmisten oma toiminta, houkuttelee ilveksen joskus tulemaan aitovierille. Ja usein myös sattumalla on kyntensä pelissä, kun ilves astelee toreilla ja aitovierillä.

Nämä lajit voivat vaikuttaa ilveksen pihavierailuun

Ilveskeskuksen aineisto avaa yleisimmät lajit, jotka osaltaan ovat voineet eri tapauksissa vaikuttaa siihen, että ilves tulee pihavierailulle (pihana on pidetty asuinrakennuksen ja mahdollisen ulkorakennuksen läheisyyttä tai selkeästi rajattua aluetta). HUOM! – tapahtumiin vaikuttavat lähes aina, useat eri muuttujat, joten pihavierailuiden syy ei ole koskaan musta-valkoinen, yhdestä muuttujasta johtuva. Alla oleva lista, on muodostunut tapauksista ja lajeista, joissa ilveksen kiinnostus toislajista kohtaan, on voitu varmistaa näköhavainnolla (eläin on juossut ilveksen edellä pakoon, tms.). Listalla olevat eläimet ovat satunnaisessa järjestyksessä. Listassa ei ole huomioitu kanoja, lampaita tai muita vastaavia lajeja, tapausten vähäisyyden vuoksi. Ilveksen pihavierailussa ei aina ole kyse ruoan hankkimisesta, sillä ilveksen reaktiokynnys voi ylittyä, jo pelkästään toislajisen liikkeestä tai ääntelystä, feromoni viesteistä, uteliaisuudesta, tms.

  • Supikoira
  • Kettu
  • Kissa
  • Koira
  • Orava
  • Valkohäntäkauris
  • Linnut
  • Metsäkauris

Metsä on ilveksen paikka

Villin ilveksen oikea paikka on ehdottomasti metsien siimeksessä, ei pihoissa. Mutta täysin siihen tilanteeseen, että ilves ei koskaan ilmestyisi pihaan tai aitovierille ei ehkä päästä. Mutta siihen, että ilves liikkuisi mahdollisimman vähän pihoilla ja aitovierillä, voidaan ehkä vaikuttaa pienillä toimilla, jos tahtotilaa siihen suuntaan on.

Villieläimet eivät ole syyllisiä

Ilvekselle pihaan tulo, kesykissan poistaminen elinpiiriltä tai lampaan saalistaminen pellolta, ei ole ongelma-, tai häiriökäytöstä. Me ihmiset katsomme lähes poikkeukseta, petoeläinten tekoja moraalin ja syyllisyyden kautta, sen sijaan, että syventyisimme villieläimen käyttäytymiseen ja siihen mitä mahdollisen reaktion tai toiminnan takana on. Ihmiselossa esiintyvät moraali ja syyllisyys eivät ole villissä luonnossa, käyttäytymiseen vaikuttavia muuttujia. Tämän vuoksi ilves, eikä mikään muu petoeläin ole syyllinen käyttäytymiseensä. Näin ollen villieläimiä ei voi sulkea moraalin piiriin, ei edes niissä tapahtumissa, missä koti-, tai tuotantoeläin on menehtynyt petoeläimen käyttäytymisen seurauksena.

Syyllisen julistaminen on helppo tapa yrittää ratkaista asiaa. Mutta yhdellekään villieläimelle annettu moraalituomio ei ratkaise tapahtuman kulkua, eikä se paranna tai lisää meidän ymmärrystä petoeläinten käyttäytymisestä tai lajien vuorovaikutuksista. Tunnereaktio on usein myös este, tarkastella rationaalisesti tapahtumaa ja suunnitella esim. suojausta kotieläimelle. Tunneperäinen ”tuomio” petoeläimelle, kasvattaa ainoastaan kuilua ihmisen ja villin luonnon välille. Villieläimen ”syylliseksi” julistaminen antaa toki ihmiselle hetkellisen helpotuksen tunteen kun ”oikeus” toteutui, samoin, kun kruununoikeuden langettava tuomio syylliselle, antaa usein ”helpotuksen” tunteen asianomistajalle.

EU Luontodirektiivi, liitteen IV laji

Ilves lajina ja yksilöinä, on suojeltu (metsästys tapahtuu poikkeusluvalla). Näin ollen kaikkinainen ilvekseen kohdistuva häirintä on kielletty. Oikeuspuntarointi siitä, miten ja ennen kaikkea missä toteutettu häirintä, katsotaan lainvastaiseksi, on Suomessa vielä tekemättä. Toistuvasti pihassa liikkuvan ilveksen pois häätämistä suunniteltaessa, on ennen toimenpiteitä varmistettava viranomaisilta (poliisi), menettelylle poikkeuslupa. Toimenpiteet toteuttaa poliisi tai poliisin pyynnöstä paikallinen Rhy (riistanhoitoyhdistys). Poliisilain kautta, kun mitään muuta ei ole enää tehtävissä, on mahdollisuus kohdistaa vahvoja toimia ilvekseen, jos se on aiheuttanut pitkäkestoista pelkoa (käyntejä pihassa toistuvasti), vammautumista tai käynyt esim. lampaan tai muun kotieläimen kimppuun. Huom! ÄLÄ RYHDY OMATOIMISIIN KARKOITUSHANKKEISIIN, kysymättä ja/tai neuvottelematta ensin, poliisin kanssa asiasta.

Muutamia vinkkejä, pihavierailun vähentämiseen

  • Älä perusta kauriiden tai jänisten ruokintapaikkaa lähelle asutusta, sillä saalistava ilves seuraa saaliin liikkeitä ja voi tulla niiden perässä ruokintapaikan läheisyyteen
  • Vie myös lintujen ruokintapaikka kauemmaksi pihasta ja ikkunan alta, sillä ne keräävät jyrsijöitä sekä voivat houkutella paikalle myös muita helposta saaliista kiinnostuneita saalistajia, ilveksen lisäksi
  • Ruoki lemmikit sisätiloissa, mutta jos ruokit niitä ulos pihaan, korjaa jäljelle jääneet ruoantähteet päivittäin pois, sillä ne houkuttelevat ohikulkevaa metsänkansaa poikkeamaan helpolle aterialle
  • Pidä kesykissat sisällä, koska niiden hajumerkkailu ja liikkuminen lähimetsissä sekä pihassa, on ohikulkevalle ilvekselle selvä kutsu, -tervetuloa pihaan! Tiedostan, että tämä kesykissa-ilves symbioosi on hankala, koska kesykissat kuulema ”haluavat” liikkua vapaana hiirijahdissa ja kissan domestikaatio on edelleen kesken. Eli, ovet ja tiivisteet ovat kovilla, kuten myös muiden, kissan yhteisöön kuuluvien hermot, jos ”killi” ei pääse pihalle. Mutta jos haluat vähentää ilveksen pihavierailuja, yksi keino siihen on, kesykissojen pitäminen sisällä. Kissat ulkoilevat myös mielellään tarhassa. Tukeva tarha suojaa kissaa myös autojen alle jäämiseltä, muilta maa-, sekä lentäviltä pedoilta, sekä niiltä ihmisiltä, jotka eivät pidä kissan vapaana kulkemisesta.
  • Myös se, että metsässä on runsaasti ilvekselle sopivaa saalista (metsäkauris, valkohäntäkauris, jänis), on omiaan pitämään ilvekset metsien kätköissä, kun tarvetta ruoan etsintään pihoista ja asutuksen laidoilta ei ole. Mutta vaikka ruokaa olisikin metsässä riittävästi, voi silti joku yksilö hakea ruokaansa, asutuksen laidoilla liikkuvista saaliseläimistä
  • Huolehdi että kanoilla, lampailla ja kaikilla muillakin eläimillä on turvalliset aitaukset ja jos aitaan voidaan kytkeä sähköä (ns. petoaita), lisää se entisestään suojaustehoa. Myös aidan yläosassa oleva ”lippa”, joka suuntautuu ulospäin, estää ilvestä ylittämästä aitaa. Mikäli on mahdollista, pidä lammaslaitumet avoimella paikalla ja kaikki eläimet yöllä sisällä navetassa tai tallissa
  • Laiduntavien lampaiden suojana voi toimia ”terävä” ja koulutettu paimenkoira tai laumavartija
  • Vireä koira pihassa herättää ilveksessä varmasti haluttomuutta, pihaan tulemisessa.
  • Tukeva tarha koiralla, suojaa sitä hyvin ulkoisilta vaikutuksilta
  • Erilaiset liiketunnistimien kautta aktivoituvat äänimerkit tai vilkkuvat valot toimivat jonkin aikaa ilveksen ”pelottimina”. Niiden teho voi kuitenkin olla lyhytaikainen, sillä jossain vaiheessa ilves tottuu niiden ääniin tai välkkeisiin. Jos yksilö, joka liikkuu pihan lähettyvillä, on ennättänyt sopeutua em. laitteisiin, teho on sitäkin huonompi
  • Erilaiset voimakkaat hajut voivat saada ilveksen välttämään piha-aluetta – hetkellisesti. Ongelma näissä hajujen käytössä on se, että niitä kuluu paljon sillä niitä on ”ladattava” usein, koska niiden teho hiipuu. Myös ilveksen sopeuma vie tehoa hajuilta (kokeet näyttivät sopeuman tapahtuvan nopeasti). On hyvä tiedostaa, että ilveksen laajasta elinpiiristä johtuen se ei oleskele pihan lähettyvillä kuin hetkellisesti ja seuraavaan vierailuun voi mennä 3-6 viikkoa. Lisäksi voi jopa olla, että ilves ei enää tule koskaan lähelle kyseistä piha-aluetta. Laitan tuohon alle listaa ilvekselle epämiellyttävistä hajuista, jotka voivat toimia ja karkottaa ilvestä pois pihasta ja sen läheisyydestä. Huom! Nämä mausteiset hajut vaikuttavat ilmeisesti myös muihin lajeihin, joten huomioi se, jos käytät niitä. En tarkoituksella listaa tähän luonnolle, eläimille ja ihmiselle myrkyllisiä kemikaaleja tai myrkkyjä, sillä niiden paikka ei ole luonnossa. Listasta puuttuu myös muutamat maustehajut, jotka toimivat kerran tai pari, mutta hiipuvat sitten, eivätkä juuri vaikuta ilveksen käyttäytymiseen. Eli, kuten huomaat, alla oleva lista on lyhyt. Se kertoo siitä, että hajut tai tuoksut eivät ole mikään supertehokas ilvestenkarkotin.
    • Sitruunahappo on ilvekselle epämieluisaa (sitruuna, greippi)
    • Eucalyptus ja basilika voimakkaana hajuna, voi saada ilveksen muuttamaan kulkureittiä
    • Myös etikkaa voi kokeilla. Etikka on ehkä helpoin, vaivattomin ja edullisin levittää esim. suihkepullosta tontin rajoille, pensaisiin, tms.
  • Laajempi yhteiskunnallinen toimi, on varmistaa yhtenäisten metsäalueiden ja viherkäytävien säilyminen villin luonnon kulkijoille

Osa edellä mainittujen keinojen täytäntöönpanoista vaatii vain hieman vaivaa, mutta voi auttaa asian kääntymisessä niin päin, että ilves ei tule pihapiiriin. On hyvä tiedostaa se, että ilveksen pihavierailut ovat usein ns. pikavisiittejä, johtuen ilveksen elämäntavoista ja sen laajasta elinpiiristä. Siksi toimivin menetelmä on sopeutua ilvekseen ja muihin villieläimiin niin, ettei harmistu siitä, että niitä liikkuu piha-alueella silloin tällöin. Suurimman uhan ihmisille luonnossa, saa aikaan meidän omat ajatukset ja luulot, ei villieläimet.

Ilves – kissa – rotta

Ongelma, joka pihoilla liikkuvaan ilvekseen liittyy, on se, että ilveksen kulkureittiä on vaikea muuttaa. Samoin on vaikea estää, ettei ilves koskaan tulisi pihaan. Jos pihassa on lisäksi, ilvestä houkuttelevia muuttujia (jyrsijöitä, kissa, tms.) on entistä vaikeampi saada ilveksen reitti muuttumaan. Tiedän, että sohaisen nyt muurahaispesää mutta sanon silti. -Meillä ihmisillä, on osavastuu siitä, että ilves tulee pihaan. Ei aina ja joka tapauksessa, mutta usein! Hajut, äänet tai vilkkuvalot eivät ilveksen liikkeisiin vaikuta, kun korkeintaan hetkellisesti. Ilveksen päivien päättäminen, on sekin vain hetken helpotus, koska elinpiiri täyttyy jossain vaiheessa uudella yksilöllä ja ilveksen liikkeet aitovierillä jatkuvat. Eli, mikä keinoksi siihen, ettei ilves tulisi pihaan?

Edellä olen listannut joitain keinoja, joilla pihavierailuja voi ehkä vähentää, mutta tuskin lopettaa kokonaan. Listasta puuttuu rotan vaikutus, ilveksen pihaan tulemisessa. Vaikka rotta ei suoraan ole pihaan houkuttaja ilvekselle, on se sitä välillisesti. Vapaana liikkuva ja rottia jahtaava kissa, on kuitenkin yksi ensisijainen ilveksen pihaan houkuttelija, feromonien kautta. Eli, jos rottapopulaatio on hallinnassa, ei kissan tarvitse liikkua pihassa ja lähialueella rottia pyytämässä. Tämä vähentynyt kissan liikkuminen lähimetsässä ja sen myötä vähentynyt feromonien ruikkiminen pensaisiin, voi vaikuttaa siihen, että ilveksellä ei ole tarvetta tulla etsimään kissaa pihasta, tallien kulmilta, tms.

Huomaa, että rottaongelman kurissa pitäminen on vain yksi osa-alue, joka voi säädellä ilveksen liikkeitä. Tämän lisäksi kokonaisuuteen on lisättävä joukko muita keinoja, joiden yhteisvaikutus, voi tuottaa toimivan ”ilveskarkottimen”, eikä pihaan tulolle olisi niin paljon tarvetta. Rottien hävittäminen ei ole helppoa. Myrkyttää niitä ei voi, ampua ei ennätä ja rautakauppaloukut eivät todennäköisesti hoida tehokkaasti ongelmaa. Jäljelle jää ammattilaisen apu, pihapiirin pitäminen vähemmän rotalle kiinnostavana, tallien ja reikien sulkeminen, ettei rotta pääse rakennuksiin, ym. rotan häätö menetelmät. Eli, ei helppoa tai vaivatonta!

Mielummin ratkaisuja kun tunteita

Jos ilves tekee kolttosia, ihmisen olisi hyvä kohdistaa voimavaransa tulevaisuuden ratkaisuun, eikä tunteissa lillumiseen. Voi miettiä, miten voin itse vaikuttaa siihen, ettei tapahtuma uusiudu? Viranomaiset ja lait sekä pykälät, ovat myös ihmisen ”turvana” tarvittaessa. Mutta täydellinen ulkoistaminen, ilman omaa vastuuta, ei sekään johda pysyvään ratkaisuun. On hyvä muistaa, jos yksi ilves saadaan ”ymmärtämään” omaksi parhaakseen, että kannattaa siirtyä pöhheikköjen kätköön, niin toinen yksilö tulee jossain vaiheessa aitovierille katselemaan.

Ilves aiheuttaa vaaraa?

Pääsääntöisesti ilves ei ole vaarallinen ihmiselle, mutta 100% varmuutta ei kukaan voi vaarattomuudesta luvata, koska muuttuvia tekijöitä, jotka vaikuttavat ilveksen käyttäytymiseen, on useita. Joskus, mutta onneksi harvoin, ilves liikkuu syystä tai toisesta aitovierillä toistuvasti ja kauan, eikä ymmärrä poistua metsään. Jos ilves liikkuu aitovierillä ja aiheuttaa varaa ihmisen hengelle tai huomattavaa vahinkoa omaisuudelle, poliisilla on mahdollisuus antaa kyseistä yksilöä koskeva karkotusmääräys tai viimeisenä keinona lopettaa, vaaraa aiheuttava yksilö. Alla poliisilain kohta, joka koskee aitovierillä toistuvasti liikkuvia villieläimiä.

Poliisilaki luku 2 -16§

Eläimen kiinniottaminen ja lopettaminen

Poliisilla on oikeus ottaa kiinni ja viimesijaisena keinona lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle tai huomattavaa vahinkoa omaisuudelle taikka vakavasti vaarantaa liikennettä. Eläin saadaan lopettaa myös, jos sen hengissä pitäminen olisi ilmeistä julmuutta sitä kohtaan.

Ilveskeskus – Jussi Ristonmaa