Ilves pihassa?

Ilves ei tee kiusaa ihmiselle, tulemalla pihaan

Ilves ei tule pihaan tai asutuksen lähettyville ihmistä kiusatakseen tai vahinkoa aiheuttamaan. Peruste asutuksen lähellä liikkumiseen löytyy ilveksen käyttäytymisestä ja siihen vaikuttavista muuttujista, joista ravinto ja sen saaminen on ehkä merkittävin syy. Ilveksen pihaan tulo tai pihan läpi kulkeminen, ei kuitenkaan tarkoita automaattista uhkaa kotieläimille. Kyseessä ei myöskään ole lajin tai edes yksilön kesyyntyminen, vaikka näinkin kuulee joskus sanottavan. Kaikissa villieläinlajeissa on aina yksilöitä, jotka tottuvat ja sopeutuvat liikkumaan asutuksen lähellä. Ilvesyksilöillä on myös runsaasti käyttäytymiseroja. Siinä missä toinen ilves liikkuu asutuksen lähellä – toinen pysyttelee visusti metsien kätköissä. On myös hyvä tiedostaa, että meidän ihmisten oma toiminta, houkuttelee joskus ilveksen tulemaan aitovierille.

Metsä on ilveksen paikka

Villin ilveksen oikea paikka on ehdottomasti metsien siimeksessä, ei pihoissa. Mutta täysin siihen tilanteeseen, että ilves ei koskaan ilmestyisi pihaan tai aitovierille ei ehkä päästä. Mutta siihen, että ilves liikkuisi mahdollisimman vähän pihoilla ja aitovierillä, voidaan ehkä vaikuttaa pienillä toimilla, jos tahtotilaa siihen suuntaan on.

Villieläimet eivät ole syyllisiä

On ymmärrystä avartavaa tiedostaa, että ilvekselle ruoan etsintä pihasta, kesykissan poistaminen elinpiiriltä tai lampaan saalistaminen pellolta, ei ole ongelma-, tai häiriökäytöstä. Me ihmiset katsomme usein petoeläinten tekoja moraalin ja syyllisyyden kautta, sen sijaan, että syventyisimme villieläimen käyttäytymiseen. Ihmiselossa esiintyvät moraali ja syyllisyys eivät ole villissä luonnossa, käyttäytymiseen vaikuttavia muuttujia. Tämän vuoksi ilves, eikä mikään muu petoeläin ole syyllinen käyttäytymiseensä. Näin ollen niitä ei voi sulkea moraalin piiriin, ei edes niissä tapahtumissa, missä koti-, tai tuotantoeläin on menehtynyt petoeläimen käyttäytymisen seurauksena.

Syyllisen julistaminen on helppo tapa yrittää ratkaista asiaa. Mutta yhdellekään villieläimelle annettu tuomio ei ratkaise, eikä se paranna tai lisää meidän ymmärrystä petoeläinten käyttäytymisestä, vaan päin vastoin, se kasvattaa kuilua ihmisen ja villin luonnon välille. Villieläimen ”syylliseksi” julistaminen antaa toki ihmiselle helpotuksen tunteen kun ”oikeus” toteutui, aivan samoin, kun kruununoikeuden langettava tuomio syylliselle, antaa usein ”helpotuksen” tunteen asianomistajalle.


Muutamia vinkkejä, pihavierailun vähentämiseen

  • Älä perusta kauriiden tai jänisten ruokintapaikkaa lähelle asutusta, sillä saalistava ilves seuraa saaliin liikkeitä ja voi tulla niiden perässä ruokintapaikan läheisyyteen
  • Vie myös lintujen ruokintapaikka kauemmaksi pihasta ja ikkunan alta, sillä ne keräävät jyrsijöitä sekä voivat houkutella paikalle myös muita helposta saaliista kiinnostuneita saalistajia, ilveksen lisäksi
  • Ruoki lemmikit sisätiloissa, mutta jos ruokit niitä ulos pihaan, korjaa jäljelle jääneet ruoantähteet päivittäin pois, sillä ne houkuttelevat ohikulkevaa metsänkansaa poikkeamaan helpolle aterialle
  • Pidä kesykissat sisällä, koska niiden hajumerkkailu ja liikkuminen lähimetsissä sekä pihassa, on ohikulkevalle ilvekselle selvä kutsu, -tervetuloa pihaan! Tiedostan, että tämä kesykissa-ilves symbioosi on hankala, koska kesykissat kuulema ”haluavat” liikkua vapaana hiirijahdissa ja kissan domestikaatio on edelleen kesken. Eli, ovet ja tiivisteet ovat kovilla, kuten myös muiden, kissan yhteisöön kuuluvien hermot, jos ”killi” ei pääse pihalle. Mutta jos haluat vähentää ilveksen pihavierailuja, yksi keino siihen on, kesykissojen pitäminen sisällä. Kissat ulkoilevat myös mielellään tarhassa. Tukeva tarha suojaa kissaa myös autojen alle jäämiseltä, muilta maa-, sekä lentäviltä pedoilta, sekä ihmiseltä, joka ei pidä kissan vapaana kulkemisesta.
  • Myös se, että metsässä on runsaasti ilvekselle sopivaa saalista (metsäkauris, valkohäntäkauris, jänis), on omiaan pitämään ilvekset metsien kätköissä, kun tarvetta ruoan etsintään pihoista ja asutuksen laidoilta ei ole. Mutta vaikka ruokaa olisikin metsässä riittävästi, voi silti joku yksilö hakea ruokaansa, asutuksen laidoilla liikkuvista saaliseläimistä
  • Huolehdi että kanoilla, lampailla ja kaikilla muillakin eläimillä on turvalliset aitaukset ja jos aitaan voidaan kytkeä sähköä (ns. petoaita), lisää se entisestään suojaustehoa. Myös aidan yläosassa oleva ”lippa”, joka suuntautuu ulospäin, estää ilvestä ylittämästä aitaa. Mikäli on mahdollista, pidä lammaslaitumet avoimella paikalla ja kaikki eläimet yöllä sisällä navetassa tai tallissa
  • Laiduntavien lampaiden suojana voi toimia ”terävä” ja koulutettu paimenkoira tai laumavartija
  • Vireä koira pihassa herättää ilveksessä varmasti haluttomuutta, pihaan tulemisessa.
  • Tukeva tarha koiralla, suojaa sitä hyvin ulkoisilta vaikutuksilta
  • Erilaiset liiketunnistimien kautta aktivoituvat äänimerkit tai vilkkuvat valot toimivat jonkin aikaa ilveksen ”pelottimina”. Niiden teho voi kuitenkin olla lyhytaikainen, sillä jossain vaiheessa ilves tottuu niiden ääniin tai välkkeisiin. Jos yksilö, joka liikkuu pihan lähettyvillä, on ennättänyt sopeutua em. laitteisiin, teho on sitäkin huonompi
  • Erilaiset voimakkaat hajut voivat saada ilveksen välttämään piha-aluetta – hetkellisesti. Ongelma näissä hajujen käytössä on se, että niitä kuluu paljon sillä niitä on ”ladattava” usein, koska niiden teho hiipuu. Myös ilveksen sopeuma vie tehoa hajuilta (kokeet näyttivät sopeuman tapahtuvan nopeasti). On hyvä tiedostaa, että ilveksen laajasta elinpiiristä johtuen se ei oleskele pihan lähettyvillä kuin hetkellisesti ja seuraavaan vierailuun voi mennä 3-6 viikkoa. Lisäksi voi jopa olla, että ilves ei enää tule koskaan lähelle kyseistä piha-aluetta. Laitan tuohon alle listaa ilvekselle epämiellyttävistä hajuista, jotka voivat toimia ja karkottaa ilvestä pois pihasta ja sen läheisyydestä. Huom! Nämä mausteiset hajut vaikuttavat ilmeisesti myös muihin lajeihin, joten huomioi se, jos käytät niitä. En tarkoituksella listaa tähän luonnolle, eläimille ja ihmiselle myrkyllisiä kemikaaleja tai myrkkyjä, sillä niiden paikka ei ole luonnossa. Listasta puuttuu myös muutamat maustehajut, jotka toimivat kerran tai pari, mutta hiipuvat sitten, eivätkä juuri vaikuta ilveksen käyttäytymiseen. Eli, kuten huomaat, alla oleva lista on lyhyt. Se kertoo siitä, että hajut tai tuoksut eivät ole mikään supertehokas ilvestenkarkotin.
    • Sitruunahappo on ilvekselle epämieluisaa (sitruuna, greippi)
    • Eucalyptus ja basilika voimakkaana hajuna, voi saada ilveksen muuttamaan kulkureittiä
    • Myös etikkaa voi kokeilla. Etikka on ehkä helpoin, vaivattomin ja edullisin levittää esim. suihkepullosta tontin rajoille, pensaisiin, tms.
  • Laajempi yhteiskunnallinen toimi, on varmistaa yhtenäisten metsäalueiden ja viherkäytävien säilyminen villin luonnon kulkijoille

Osa edellä mainittujen keinojen täytäntöönpanoista vaatii vain hieman vaivaa, mutta voi auttaa asian kääntymisessä niin päin, että ilves ei tule pihapiiriin. On hyvä tiedostaa se, että ilveksen pihavierailut ovat usein ns. pikavisiittejä, johtuen ilveksen elämäntavoista ja sen laajasta elinpiiristä. Siksi toimivin menetelmä on sopeutua ilvekseen ja muihin villieläimiin niin, ettei harmistu siitä, että niitä liikkuu piha-alueella silloin tällöin. Suurimman uhkan meille ihmisille luonnossa saa aikaan meidän omat ajatukset ja luulot, ei villieläimet.

Loukkaantunut, sairas tai orpo – luonnonvarainen ilves

Aika ajoin tulee tilanteita, että aikuinen tai pentu ilves vaikuttaisi olevan avun tarpeessa, eri syystä johtuen. Onneksi näitä tapauksia ei ole paljoa. Mutta, jos löydät tai kohtaat, arviosi perusteella ilveksen, joka saattaisi tarvita ihmisen apua, niin sen auttamiseksi on muutamia seikkoja hyvä huomioida. Katso lisää: Luonnonvaraisen ilveksen hoito tai huostaanotto!

Ilveskeskus – Jussi Ristonmaa