Ilves muuttuneessa ympäristössä ja tilassa
Seurannan tuoma näyttö ilmensi ilveksen käyttäytymistä sitä enemmän, mitä enemmän kokeet alistettiin stressi muuttujien alle. Väri, ym. kokeiden yksittäinen näyttö oli yksin vain pieniä muruja ja osatekijöitä, isommassa kokonaisuudessa. Tämän vuoksi, stressiseurannan mukaan tulo oli arvokas lisä hankkeen lopputulokseen nähden. Ilman sitä, tulokset olisivat olleen suhteellisen ohuet mutta ei kuitenkaan olemattomat.
Stressin ilmentymiä seurattiin ilveksen ulkoisen kehonkielen sekä käyttäytymisen kautta. Muuttujina olivat villit metsäläiset, rakennettuun ympäristöön ajautuneet, huostaanotetut sekä tarhalaiset. Yksilöiden persoonallisuus kohdisti stressimuuttujia samaan suuntaa (samat stressimuuttujat usealla yksilöllä), joten oletuksena voi pitää sitä, että stressi ei yksistään ole persoonallisuus muuttuja, vaan kollektiivisempi osa ilvesten elämää, jossa tietyt stressimuuttujat vaikuttavat kaikkiin yhteisön yksilöihin. Stressin voimakkuusvaikutus yksilöön vaihteli, vaikka käyttäytymisen kautta nähtävät yksityiskohdat täsmäsivät kaikkiin yksilöihin.
”Ensimmäinen askel ilveksen (Lynx lynx) käyttäytymisen ymmärtämisessä on, hyväksyä ilveksen perustarpeet ja niiden täyttämisen välttämättömyys” jr
Ilveksen perustarpeiden ymmärtämisellä ja niiden täyttämisen välttämättömyyden tiedostamisella, on huomattava merkitys, ilvekseen vaikuttavien stressitekijöiden tunnistamisessa, käyttäytymisen kautta. Olipa ihmisen ja ilveksen välinen vuorovaikutus mikä hyvänsä, on toimenpiteiden lähdettävä perustarpeiden ymmärtämisestä, pois lukien tilanne, jossa ilves on niin sairas, tms. ettei luontainen olevaisuus ole läsnä. Käyttäytyminen ja sen ymmärtämisen merkitys kasvaa tilanteissa, jossa Ilves voi sijaismuuttujan kautta välttää sellaisen muuttujan, joka voisi aiheuttaa stressiä. On siis nähtävä tiettyyn käyttäytymiseen johtava muuttuja mutta myös sijaismuuttuja, johon ilves voi käyttäytymisen perustaa muuttuneessa tilanteessa. Perustarpeet ja niiden täyttyminen ovat myös ilvekselle itselle tärkeitä, stressiä huomattavasti vähentäviä tekijöitä. Stressi voidaan jaotella positiivisiin sekä negatiivisiin. Positiivinen stressi vaikuttaa ilvekseen myönteisesti ja sen vasteet ovat hyödyllisiä. Positiivisesta stressistä esimerkki on saalistus. Stressaava tilanne – mutta saaliin saaminen on positiivinen tapahtuma. Negatiivista stressiä tuottavat ne muuttujat, jotka estävät ilveksen lajityypillisen käyttäytymisen toteutumisen. Näitä ovat asutuksen ”sisään” joutuminen, pitkäkestoisesti ilveksen liikkumisen rajaaminen, emosta eroon joutuminen, pelko, jne. Stressi siihen sopeutumattomalla villillä yksilöllä on merkittävä riskitekijä. Mutta samalla näkyvä stressi käyttäytyminen antaa toimintaohjeita ilveksen kiinniottoon, rakennetussa ympäristössä liikkuvan ilveksen mahdolliseen käsittelyyn sekä nälkiintyneen tai loukkaantuneen yksilön hoitotoimenpiteille. Se, että ilves ”joutuu” ruoan etsintä reissulla tai sattumalta kaava-alueen sisälle tuo stressin lisäksi toki myös muita haasteita tullessaan.
Ilves muuttuneessa ympäristössä ja tilassa
”Ilves muuttuneessa ympäristössä ja tilassa”, on tutkielma ilveksen käyttäytymisestä ja stressi ilmentymien vaikutuksesta ilveksen käyttäytymiseen. Aineisto tutkielmaan koostuu hankkeesta, jossa seurattiin vuosien 2014-2018 välisenä aikana Ilveksen persoonallisuutta ja käyttäytymistä. Tutkielman päätelmiä täydentää maastossa vuosina 1994-2008 sekä rajatussa tilassa (2009-2013), toteutettujen yksilö ja ryhmäseurantojen aikana saatu pohja-aineisto. Tutkielma tarkastelee ilveksen elämässä esiintyvää neljää eri osa-aluetta. Kahta luonnonvaraista elinympäristöä ja kahta rajattua tilaa. Ympäristönä hankkeessa olivat: metsä (luontainen) sekä rakennettu (kaupunki/city). Rajatut tilat: huosta (hoitoon eri syystä otetut) ja tarhat (eläinpuistot).
Tutkielma käyttöön
Jos koet kiinnostusta ”Ilves muuttuneessa ympäristössä ja tilassa” tutkielmaa kohtaa ja haluaisit sen luettavaksi, niin kontaktoi puhelimitse 041 313 0525 – Ilveskeskus / Jussi.
Sivun teksti on osa ”Ilves muuttuneessa ympäristössä ja tilassa” tutkielmasta.
Terveisin: Jussi Ristonmaa
