Ilves liitteestä 4 – liitteeseen 5?

Ilveksen metsästys helpottuisi liitemuutoksen myötä

Ilves 30v. sarja 4.

Liitemuutosta haetaan

Vuoden (2024) alussa keskustelu liitemuutoksesta ponnahti uudelleen esiin, suden liitemuutoksen rinnalle. Keskustelu ilveksen siirtämisestä EU:n luontodirektiivin 4 liitteestä – liitteeseen 5, on ollut esillä myös aiemmin. Suomen Maa-, ja metsätalousministeriö ajaa liitemuutosta, suden ja karhun rinnalla, myös ilvekselle. Liitemuutos mahdollistaisi, ilveksen metsästyksen helpommin.

Miksi alkoi tapahtua?

Kun asia tulee omaan eteiseen, niin alkaa tapahtumaa – suuntaan tai toiseen. Tässä tapauksessa, susi kävi EU komission puheenjohtajan, Ursula von der Leyen ponin kimppuun, niin se käynnisti suden kohdalla liitemuutos hankkeen. Tämä ”oman eteisen syndrooma”, on nähtävissä aika-ajoin politiikan kentällä sekä ihmisen käyttäytymisessä laajemminkin.

Miksi ilves myös?

Ilveksen metsästys 2023-2024 on jäissä, kannanhoidollisista luvista tehtyjen valitusten myötä. Suomessa on järjestöjä, toimijoita sekä yksityisiä, jotka haluaisivat tiukempaa ilveksen suojelua. Ilveksen suojelu, on myöskin saanut osakseen kovaa arvostelua toiselta suunnalta.

Suomessa on myös järjestöjä, toimijoita sekä yksityisiä, jotka tahtoisivat löysempää ilvesten metsästyksen säätelyä ja suojelua. Suojelua pidetään liian tiukkana ja kaikkia suojelutoimia ei ymmärretä. Tätä näkökulmaa on myös arvosteltu, aika ajoin.

Ilveksen tila Suomessa?

Ilveskantamme on tällä hetkellä geneettisesti monimuotoinen ja laji ei ole Suomessa kuolemassa sukupuuttoon. Itseasiassa ilveskanta on kasvanut huomattavasti, sitten EU:hun liittymisen. Kanta oli myös nykyistä suurempi 2010 luvulla, jolloin metsästysmääriä kasvatettiin ja ilveskantaa leikattiin useilla sadoilla yksilöillä.

Mitä tapahtuu, jos liite muuttuu?

Tuskin mitään kovin sykähdyttävää. Häirintä, joka on yksi suojeluperuste, tuskin muuttuu ja ilvekset saavat jatkossakin lisääntyä ja hoitaa pienet ilvesmukulat rauhassa. Metsästystä tehtäisiin jatkossakin, populaatioiden sallimissa rajoissa. Metsästyksen perustaksi, Luke (luonnonvarakeskus) tuottaisi dataa edelleen. Seesteinen tila eri sidosryhmien ja/tai yksityisten välille, tuskin kuitenkaan palaa. Sillä tunne siitä, että ”asiat sanellaan”, eikä demokratia toimi, on ilmeisesti olemassa molemmilla suunnilla, eikä neuvottelupöytään, ole näin ollen löytynyt istujia.

Oma kysymyksensä on kuitenkin se, onko Keski-Euroopan ilveskannat kasvaneet niin suotuisasti, että liitemuutos olisi perusteltua? Aika näyttää, mitä tuleman pitää.

Ilveskeskus – Jussi Ristonmaa