Kuvassa: Ilves on saanut metsässä teeren ruoaksi. Ilveksen ruoan hankinnastakin media saa tehtyä uutisen. Mutta minkälaisen?
”Viisi lammasta tapettiin – hyökkääjänä todennäköisesti ilves”
Ilveskeskuksen uusin hanke kohdistuu ilveksen ja median (lehdet ja www-sisältö ei some) symbioosiin. Ilveksen käyttäytyminen ei aina ole ihmisen toiveiden mukainen ja vahinkoja tai näyttäytymistä asutuksen lähellä tapahtuu. Usein nämä tilanteet poikivat myös uutiskynnyksen ylittäviä juttuja eri mediaan. Mutta minkälaisia juttuja näistä tapahtumista syntyy?
Hankkeessa syvennytään uutisiin joissa käsitellään ilvestä, sen liikkumista asutuksen lähellä, tms. sekä uutisointiin ilveksen aiheuttamista kotieläinvahingoista. Onko liikkujasta tai vahingontekijästä varmuus kun uutinen tehdään, jos ei, kuinka oletus näkyy otsikossa ja itse pääjutussa? Onko tapahtumasta mitään faktaa vai onko juttu laadittu kokonaisuudessa pelkkien luulo, kuulo ja olettamus kontekstien varaan? Millaisen narrativiin media rakentaa ilveksestä. Oikaistaanko olettamukseen perustuvat jutut vai jätetäänkö se päivittämättä, jos näyttö osoittaa, että vahingon tekijäksi paljastui joku muu, kuin ilves.
Useita vuosia kestävässä hankkeessa ei etsitä syyllistä eikä syytetä olettamuksiin perustasta uutisoinnista ketään. Eli oleellista ei ole se, kuka on sanonut ja mitä on sanonut eikä se kuka jutun on kirjoittanut tai julkaissut. Oleellista on kerätä näyttöä siitä, miten ilves kytketään mediassa johonkin tapahtumaan ja miten mahdollisesta tekijästä varmistutaan ja miten koko asia uutisoidaan kansalaisille luettavaksi. Hanke käynnistyi syyskuussa 2022 ja se kestää vuoteen 2027. Ilves ja media hankkeesta vastaa Ilveskeskus ja Jussi Ristonmaa.
Tähän alle olen laittanut yhden tapauksen esimerkkinä siitä, mistä Ilves ja media hankkeessa on kyse. Korostin esimerkkijuttuun kallistuksella ja vahventaen muutamat kiinnostavat kohdat ja poistin toimittajan sekä printin ja lampaiden omistajan nimen kuten myös tapahtumapaikan. Hankkeessa nämä mainitut tiedot jäävät Ilvekseskuksen seulaan kiinni.
Viisi lammasta tapettiin – hyökkääjänä todennäköisesti ilvespentue.
Lampaat löytyivät läheisestä joesta, jonne ne olivat todennäköisesti paenneet hyökkäystä.
9.10.2020
Laitumella olleet lampaat joutuivat petojen hyökkäyksen kohteeksi varhain perjantaiaamuna xxxxxxx xxxxxxx. Kuudesta lampaasta viisi kuoli.
Lampaat löytyivät hukkuneina läheisestä joesta, jonne ne olivat todennäköisesti paenneet. Jokaisesta lampaasta löytyi raatelujälkiä.
Lampaiden omistaja xxxxxxxx xxxxxxxx epäilee, että kyse oli ilvespentueesta, jota emo on opettanut saalistamaan. Lähialueella on viime päivinä nähty ilveksiä.
Yksi lampaista on edelleen kateissa.
Kritiikki:
- Lyhyessä jutussa on neljä (4) olettamusta. Silti ensimmäisessä kappaleessa oltiin varmoja, että lampaat joutuivat petojen hyökkäyksen kohteeksi.
- Jutussa myös oletettiin, että kyse oli ilvespentueesta, jota emo on opettanut saalistamaan. Täydellinen olettamus vailla mitään evidenssiä.
- Vahvistusta juttuun yritettiin lisätä toteamalla: Lähialueella on viime päivinä nähty ilveksiä. Viime päivinä lähettyvillä nähdyt ilvekset eivät ole evidenssiä tähän tapahtumaan, vaikka samainen tyyli toistuu vastaavissa uutisissa, kerrasta toiseen.
- Mikä lienee tällaisen uutisoinnin merkitys itse uutisen kannalta? Epävarmuuksia paljon sisältävän uutisen arvo on uutisena mitätön. Esimerkki kertoo vain yhden tyylin kuvittaa narratiivi ihmiselle edulliseen suuntaan kun jokin vahinko on omaisuutta kohdannut, nimeämällä ”syyllinen” tapahtumaan, vaikka luuloon perustuen.
Esimerkki ei edes ole kovin raflaava, sillä monet vastaavat ilvesuutiskuvaukset ovat olleet kuin yksi luku, rikosromaanin tapahtumakuvauksesta.
Perustarpeen täyttäminen on uutinen?
Ilves raateli peuran hengiltä
Ilveksen ruoan hankinta näyttää ylittävän uutiskynnyksen vuosittain, useita kertoja. Kauriit, jänikset ja rusakot ovat lajeja, joista eniten uutisoidaan, kun ilves on evästä itselleen saalistanut. Herää kysymys – mistä on kysymys, kun villieläin ei voi täyttää perustarvettaan, etteikö silloinkin joudu uutisotsikoihin! Olemmeko todella niin irtautuneen luonnon kiertokulusta, peto-saalissuhteesta ja muista biologisista vuorovaikuksista, että petoeläimen perustarve, ruoan hankinta, ylittää uutiskynnyksen?
Poikkeuksetta, ilveksestä tehty uutisartikkeli on vain juttu, vailla ilveksen suunnasta katsottuja perusteluita, miksi näin tapahtuu, että kauris tai muu ravintoketjussa olevan eläin päätyi ilveksen ruoaksi.
Yllä olevasta uutisesta on jo aikaa mutta vastaavaa uutisointia ja ilveksen kuvaamista ”raatelijaksi” julkaistaan edelleen. Mutta mikä on tällaisen jutun uutinen? Entä uutisarvo? Onko jutussa ylipäätään mitään uutista?
Ilvesuutisointi on usein yhtä sumuista ja epätarkkaa kun alla oleva kuva. ”Luultavasti siinä on ilves ja oletettavasti se on nähty viime yönä metsässä. -Toissa vuonna pihassani oli ilmeisesti ilves tai sitten joku muu eläin, en nyt ole ihan varma. Kyllä se ilves oli. Tai…
