Ihminen ja ilves

Ilves 30v. sarja 3.

Aidosti vai näennäisesti ilveksen hyväksi?

Ilves lajina sekä yksilöinä, on aina riippuvainen eri toimijoiden (sidosryhmät) tekemän työn, toimenpiteiden ja päätösten vaikutuksista, luonnon monimuotoisuuteen tai ilvekseen itseensä. Villissä luonnossa on lukuisia vuorovaikutuksia ja ihminen vaikuttaa niihin, jos ei suoraan, niin ainakin välillisesti. Biologisilla, ekologisilla sekä monilla sosioekonomisilla muuttujilla, on isot vaikutukset ilvespopulaatioihin. Enemmistö suomalaisista haluaa, että ilves voi hyvin Suomen metsissä tulevaisuudessakin. Siksi eri toimijoiden, on vastakkainasettelun sijaan, yhdistettävä toimensa ilvesten parhaaksi. Kun etsitään yhteisiä toimintatapoja turvata ilveksen tulevaisuus, kohdataan varmasti tilanteita, jossa puolin ja toisin saa joustaa omista mielipiteistä, ajatuksista sekä tavoitteista. Mutta ymmärtämällä kaikki toimijat persoonallisina sekä järkevinä toimijoina, on mahdollista löytää sopimuksen tila, joka varmistaa ilveksen tulevaisuuden Suomen metsissä. Kysymys kuuluukin: -toimitko aidosti ilvesten ja luonnon puolesta, vai subjektiivisen tai institutionaalisen hyödyn sekä ohjauksen näkökulmasta?

Tärkeintä luonnon kannalta, on monimuotoisuuden laajuus. Yhdelläkään toimijalla, mikäli toimii luonnossa tavalla tai toisella, ei ole mahdollisuutta ”tuottaa ja ylläpitää” luonnon kokonaisvaltaista hyvinvointia yksin. Luonnon sekä lajien jatkumo, tarvitsee yhteistyötä yli kaikkien mielipiteiden ja poliittisen eripuran. Luonnon ja ilveksen hyvä, ei myöskään löydy subjektiivisesta ääriajattelusta. Monimuotoisuuden säilyminen kaikkea elämää ylläpitävällä tasolla, tarvitsee usein omien mielipiteiden haastamista, itse reflektiota omien toimien laadusta sekä siitä, miksi näkee muut toimijat vastustajina ja toimintatavoiltaan vääränlaisena. Ilves ei osallistu päätöksen tekoon, mutta symboolisesti se ”odottaa” kaikilta toimijoilta, niiden muurien murtamista, jotka estävät yhteistyön. Tie ilvesten ja luonnon hyvinvointiin, ei kulje eripuran, moittimisen tai syyttämisen kautta, vaan suoraan yhteistyön polkua.

Jotta luonto, ilves ja muut lajit, pystyisivät kukoistamaan tänään, huomenna ja ylihuomenna, yhteistyön on noustava sille tasolle, jossa persoonat ja heidän järkevät tavat toimia, tuovat luonnolle hyvää. Yksikään ihmisyksilö ei omaa täydellistä faktaa, suhteessa ilvesten käyttäytyminen. Näin ollen ilveksen jatkumo lajina, on ainoastaan ja vain, yhteistyön tulos. Luonto ei voi hyvin, monimuotoisuuden kapeneminen ei pysähdy, ilveksen elämä ei ole turvattu, ellemme kykene moitteiden sijaan kannustamaan, keskustelemaan, ymmärtämään ja toimimaan yhdessä. Kärkihankkeena yhteistyössä on aina oltava ilveksen sekä monimuotoisuuden säilyminen Suomen metsissä, kaikilla elämänmuotojen tasoilla.

Ilveksestä lajina ja osana Suomen luontoa, on olemassa laajasti sidosryhmien yhteinen tahtotila. Mutta joiltain osin, päämäärään pyritään eri toimin sekä argumentein. Myös populaation koko herättää välillä kiivasta keskustelua, suuntaan jos toiseen. Mutta vain toimimalla yhdessä, hieman jo umpeutunut metsäpolku, avautuu ilveksen elämän ja luonnon hyväksi. En väitä, että olisi aina helppoa mutta sidosryhmien erilaiset näkökulmat, on soviteltavissa yhteisesti hyväksytyn kannan taakse. Tuossa ”asiakirjassa” on oltava yhteisesti sovittu päämäärä, joka varmistaa ilvesten elämän, osana monimuotoisuutta, niillä toimilla ja perusteilla, jotka eri toimijat voivat yhteisesti hyväksyä ja allekirjoittaa. Ehdottomuus, suuntaan tai toiseen, on ainoastaan ihmisyksilöiden temmellyskenttä. He, ketkä suuntaavat toimensa aidosti ilveksen hyväksi, ojentavat kätensä yhteistyön merkiksi. Tarjouksesta kieltäytyminen ei ihmiseloon juurikaan vaikuta, mutta kieltäytymisen myötä, ilveksestä tulee mielipiteiden sekä periksiantamattomuuden pelinappula. Tilanne, jossa laji tai luonnon monimuotoisuus on pitkäkestoisesti eri toimijoiden välisen eripuran keskiössä, ei ole koskaan hyväksi lajille tai luonnolle.

Ilvéskeskus ei pyri lokeroitumaan kirjoituksellaan, suuntaan eikä toiseen. Riippumattomuus ja sitoutumattomuus on se alue, josta käsin tämä edellä ollut teksti, on myös kirjoitettu.

Ilveskeskus – Jussi Ristonmaa