Ilves lajina sekä yksilöinä, on eri toimijoiden (sidosryhmät) tekemän työn, toimenpiteiden ja päätösten kohteena. Myös villin luonnon monimuotoisuudessa, on lukuisia vuorovaikutuksia joihin ihminen vaikuttaa, jos ei suoraan niin ainakin välillisesti. Biologisilla, ekologisilla sekä monilla sosioekonomisilla muuttujilla, on vuosittain isot vaikutukset ilvespopulaatioihin mutta myös useisiin ilvesyksilöihin. Jotta luonto ja sen eri lajit voisivat hyvin, tarvitaan laajasti eri sidosryhmien työtä, paikallisia asukkaita unohtamatta. Kun etsitään yhteisiä toimintatapoja turvata luonnon monimuotoisuus, kohdataan varmasti tilanteita, jossa puolin ja toisin, saa joustaa omista mielipiteistä, ajatuksista kuten myös tavoitteista. Ymmärtämällä kaikki toimijat persoonallisina sekä järkevinä toimijoina, on mahdollista löytää sopimuksen tila, joka varmistaa luonnon monimuotoisuuden säilymisen sekä myös ilveksen olon, Suomen metsissä.
Laaja biodiversiteetti
Tärkeintä luonnon kannalta, on monimuotoisuuden laajuus. Yhdelläkään toimijalla, mikäli toimii luonnossa tavalla tai toisella, ei ole mahdollisuutta ylläpitää luonnon kokonaisvaltaista hyvinvointia yksin. Luonnon sekä lajien jatkumo, tarvitsee yhteistyötä yli kaikkien mielipiteiden ja poliittisen eripuran. Luonnon ja ilveksen hyvä, ei myöskään löydy subjektiivisesta ääriajattelusta. Monimuotoisuuden säilyminen kaikkea elämää ylläpitävällä tasolla, tarvitsee usein omien mielipiteiden haastamista, itse reflektiota omien toimien laadusta sekä siitä, miksi näkee, jos näkee, muut toimijat vastustajina ja toimintatavoiltaan vääränlaisena. Ilves ei osallistu päätöksen tekoon, mutta symbolisesti se ”odottaa” kaikilta toimijoilta, niiden muurien murtamista, jotka estävät yhteistyön. Tie ihmisten, ilvesten ja luonnon hyvinvointiin, ei kulje eripuran, moittimisen tai syyttämisen kautta, vaan yhteistyön polkua.
Tilanne vielä hyvä. Mutta…?
Jotta luonnon monimuotoisuus pystyisi kukoistamaan tänään, huomenna ja ylihuomenna, yhteistyön on noustava sille tasolle, jossa persoonat ja heidän järkevät tavat toimia, tuovat luonnolle hyvää. Yksikään ihmisyksilö tai instituutio, ei myöskään omaa parasta faktaa, suhteessa luonnon hyvään ja ilvesten käyttäytymiseen. Näin ollen ilveksen jatkumo lajina, on ainoastaan ja vain, yhteistyön tulos. Luonto ei voi hyvin, monimuotoisuuden kapeneminen ei pysähdy, ilveksen elämä ei ole turvattu, ellemme kykene moitteiden sijaan kannustamaan, keskustelemaan, ymmärtämään ja toimimaan yhdessä. Kärkihankkeena yhteistyössä on aina oltava monimuotoisuuden säilyminen Suomen metsissä, kaikilla elämänmuotojen tasoilla. Toki, kriittinen on oltava ja eri toimijoiden toimet luonnon ja ilveksen suuntaan, on voitava kyseenalaistaa tarvittaessa. Mutta kriittisyys ei voi olla itseisarvo!
Ilveksestä lajina ja osana Suomen luontoa, on olemassa laajasti sidosryhmien yhteinen tahtotila. Mutta joiltain osin, päämäärään pyritään eri toimin sekä argumentein. Myös populaation koko herättää välillä kiivasta keskustelua, suuntaan jos toiseen. Mutta vain toimimalla yhdessä, hieman jo umpeutunut polku, avautuu ilveksen elämän sekä luonnon hyväksi. En väitä, että olisi aina helppoa mutta sidosryhmien erilaiset näkökulmat, on soviteltavissa yhteisesti hyväksytyn kannan taakse, avoimin neuvotteluin – ei väheksymällä tai kuoreen vetäytymällä. Tuossa ”ilvesasiakirjassa” on oltava yhteisesti sovittu päämäärä, joka varmistaa ilvesten elämän, osana monimuotoisuutta, niillä toimilla ja perusteilla, jotka eri toimijat voivat yhteisesti hyväksyä ja allekirjoittaa. Ehdottomuus, suuntaan tai toiseen, on ainoastaan ihmisyksilöiden temmellyskenttä ja eri suuntiin repivää politiikkaa. He, ketkä suuntaavat toimensa aidosti luonnon ja ilveksen hyväksi, ojentavat kätensä yhteistyön merkiksi. Tarjouksesta kieltäytyminen ei ihmiseloon juurikaan vaikuta, mutta kieltäytymisen myötä, luonnosta ja ilveksestä tulee mielipiteiden sekä periksiantamattomuuden pelinappula. Tilanne, jossa laji tai luonnon monimuotoisuus on pitkäkestoisesti eri toimijoiden välisen eripuran keskiössä, ei koskaan ole hyväksi ihmiselle itselle mutta ei myöskään luonnon monimuotoisuudelle.
Ilveskeskuksen Jussi
