”Suomalaiset suhtautuvat ilveksiin myönteisesti ja vain yhdeksän prosenttia suomalaisista katsoo, että ilveksiä on Suomessa liikaa, ilmoittaen sietokykynsä ilvestä kohtaan ylittyneen. Suomalaisten asenteita ilvekseen selvitettiin WWF Suomen Think if Laboratories tutkimusyrityksellä maaliskuussa 2013 ja 2018 teettämässä kyselyssä.
Ylivoimainen enemmistö suomalaisista, eli 73%, oli vuonna 2013 sitä mieltä, että ilveksiä ei ole Suomessa liikaa. Sama määrä suomalaisista katsoo, että heidän sietokykynsä ilvestä kohtaan ei ole ylittynyt ja18 prosentilla kysytyistä ei ollut kantaa ilvekseen. Vastaajina kyselyssä oli 2191 vähintään 18-vuotiasta suomalaista koko maan alueelta. Vuonna 2018 uusitussa kyselyssä ilveksen hyväksyttävyys oli 64%.
Ilves on EU:n luontodirektiivillä suojeltu laji, jonka metsästykseen voidaan kuitenkin myöntää poikkeuslupia.
”WWF on vastustanut ilveksen poikkeuslupien määriä, jotka ylittävät roimasti kestävän verotuksen tason. Mielestämme huoli ilvestä kohtaan koetun sietokyvyn ylittymisestä on kyseenalainen, hataralla pohjalla ja perustuu valikoituneen otoksen mielipiteisiin. Nyt tehty kysely osoittaa nämä epäilykset oikeiksi”, sanoo WWF Suomen ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen.
Maa- ja metsätalousministeriön mukaan suurimmat ongelmat ilveskannan hoidon suunnittelussa liittyvät ”ihmisten sietokyvyn lisäämiseen ja parantamiseen”. Ministeriö perusteli ilveksen suurta pyyntilupakiintiötä mm. sillä, että ihmisiä ärsyttää ilveksen tapa saalistaa valkohäntäpeurojen, metsäkauriiden ja jäniksien ruokintapaikoilla, jolloin riistanhoitotyön koetaan valuvan hukkaan” Lähde WWF.
Aitovierien ilvekset
Ilveskeskuksen lisäys.
Se, että jotkut ilvekset liikkuvat lähellä asutusta, näyttää aiheuttavan mielipahaa ihmisissä jonkin verran. Ilveskeskuksen havaintoaineistossa nousee esiin eniten, huoli kissasta, jos ilves on liikkunut lähialueella. Lisäksi huoli lapsesta / lapsista, koirista sekä muista kotieläimistä (harrastuskanala, lampaat) näkyy perusteena, jos ilveksen liikkeet aitovierillä aiheuttavat huolta. Vuosittain useassa tapauksessa, myös pelko ilvestä kohtaan, nousee havaintojen kautta esiin. Ilveksen käyttäytyminen on kuitenkin äärimmäisen harvoin ongelmallinen, suhteessa ihminen. Myös koti-, ja tuotantoeläinvahingot eteläisessä Suomessa, ovat vähäiset. Yksi ilvesmetsästyksen peruste on ollut, lisätä ilveksen hyväksyttävyyttä. Tämän argumentin tavoite, ei näytä kuitenkaan toteutuvan ja vaikka ilvestä on metsästetty, hyväksyttävyys ei ole noussut. Se, että metsästys ei ole lisännyt positiivista suhtautumista ilvestä kohtaa, johtunee väärin kohdistetusta jahdista (metsästystä ei ole kohdistettu aitovierillä liikkuneisiin). Ilveksen metsästyksestä, käydään myös paikoin kiivasta keskustelua, niin puolesta kuin vastaan.
Positiivista suhtautumista Ilvekseen, ylläpitää mm., populaation pysyminen siedettävän kokoisena (subjektiivinen kokemus) sekä vahinkojen määrä. Kannan kasvaessa soraäänet lisääntyvät ja positiivinen suhtautuminen ilvekseen vähenee. Yksilömäärän ollessa n. 2500 yli 1v. yksilöä, riittää se turvaamaan lajin monimuotoisuuden ja ilves voi geneettisesti riittävän hyvin. Mikäli ilvestä metsästetään, olisi metsästys ensisijaisesti kohdistettava aitovierillä liikkuviin sekä vahinkoa aiheuttaneeseen yksilöön. Ilveksen liikkumiseen aitovierillä vaikuttaa elinpiirien koko sekä sijainti mutta myös yksilön persoonalliset ominaisuudet, joita ovat mm. oppiminen, sopeuma ja rohkeus. Merkittävä muuttuja ilveksen aitovierillä liikkumisessa, on myös ravinto ja ravintokohteiden tuleminen asutuksen lähelle.