Häirikköilves?

Kun ilves tulee piha-alueelle, tappaa kissan, lampaan laitumelta tai tekee jotain muuta, ihmissilmin katsottuna sopimatonta, ilvesyksilöstä tulee ”häirikkö”. Eli, häirikkö käsitteenä ja ilmaisuna kertoo, että ilves on tehnyt jotain sellaista, mikä ei ole hyväksyttyä, ihmisen silmin katsottuna.

Miksi ”häirikkö” -käsitettä käytetään? Ilmeisen tiedostamatta, halutaan luoda kuva ilveksestä, joka on ylittänyt moraalisen ja hyväksyttävyyden rajapyykin. Käsitteellä ei viestitetä ilvekselle, että teit väärin. ”Häirikkö” käsitteellä viestitään somen, printtimedian tai sähköisenmedian kautta, ihmistä kohtaa tehdystä vääryydestä tai uhasta. Taustalla on tavoite, tai ainakin toive, että häirikkö pitää saada ruotuun ja ehkä jopa lopetettua. Poliisilaki on se, joka usein nousee ratkaisijaksi. Poliisi voi lakiin perustuen määrätä ilvesyksilön lopetettavaksi, ihmiselle tai omaisuudelle aiheutuvan vaaran tai uhan vuoksi.

Ilveksen silmin

Kun katsomme ilveksen käyttäytymistä ilveksen suunnasta, ei se tiedä tai ymmärrä tehneensä jotain sopimatonta, saalistaessaan vaikkapa lampaan laitumelta. Ilves ei ole moraalinen toimija eikä näin ollen erota hyvää pahasta tai oikeaa väärästä. ”Häiriköksi” julistaminen tapahtuu ja perustuu vain ihmisen ajatukseen. Ilveksen käyttäytymisessä ei ole ihmisen kiusaamisen tai häiriköinnin asentoa. Se ei syö lammasta, eikä tule pihaan sinua tai ketään muutakaan, häiritäkseen tai kiusatakseen. En kiistä menetyksesi mentaalista tai taloudellista arvoa tahi mielesi pahoittumista, ilveksen tekojen seurauksena. En myöskään kiistä, mahdollista pelkoa tai traumatisoivaa kokemustasi. Mutta, niin tai näin – ilves ei ole ”häirikkö”. Ei, vaikka ”häirikkö” käsitteen käytön, myötä tapaus saa näkyvyyttä ja ihminen tai eläin myötätuntoa. Ei! En tarkoita, että on yhdentekevää, että ilves tappaa lampaan. En ole koskaan näin toivonut tai tule toivomaan. Mutta kiinnostavaa näissä ”häirikkötapauksissa” on ihmisen käyttäytyminen. Sen ihmislajin, jonka sanotaan olevan osa luontoa. Siis osa luontoa? Ymmärtämättä, että luonnossa, elämä syö elämää. Ymmärtämättä sitä, että jos niin tekee, niin se on täysin normaali yksilö, ei ”häirikkö”. Ymmärtämättä sitä, että laji kun laji, pentuja sekä tenavia puolustetaan, jos tarvis on.

Kyse on siis siitä, että syötävä on, että elämä jatkuu. Joskus se on lammas, joka syödään, joskus kuolee kissa tai kana. ”Häirikkö” ei siis kuvaa millään muotoa elämäänsä turvaavan ilveksen olevaisuutta tai käyttäytymistä. Jos kuvaisi, niin kaikki ihmiset, jotka syövät tai lihaa kasveja (kasvi on elämänmuoto), olisivat myös häiriköitä. Muista nyt, en toivo tai tule toivomaan, että ilves syö lampaasi, tai kissasi.

Mutta palataan poliisilakiin. Sen varjolla tehtävä päätös, että ilves tapetaan, ei tarvitse perustelua biologian kautta. Ei, vaikka tapaus ei olisikaan niin selkeä, siltä osin, että alkaako ilves toistamaan käyttäytymistään, tapettuaan yhden lampaan? Sitä ei tiedetä – 50%-50%. Mutta varmuuden vuoksi nirri pois. Näin on lain laatija halunnut ja sitä poliisi noudattaa. Eikä siinä ole nokan koputtamista. Niin, eikä ne muutamat poliisilain perustella tapetut ilvekset, lajin tulevaisuutta Suomessa vaaranna. Kyse ei olekaan siitä.

Itseään tai pentuja puolustaen ja nälkäkin on

On selvä, että nurkkaan jouduttuaan ilveskin voi tarjota kynttä tai hammasta. Tai, jos sen pentuja joku uhkaa, niin emo voi olla kiukkuinen. Voi, vaikka kokeet eivät ilveksen hyökkäävyyttä ole laukaisseet. Ei, vaikka sen pentuja on käyty synnytyspaikassa katsomassa ja emo ilves on näköetäisyydellä. On hyvä muistaa, että useat villieläimet puolustavat, kuten tekee myös koira, kissa, hevonen tai melkein mikä yksilö vaan. Ja ihminen myös puolustaa, jos hänen tenavia joku uhkaa. Kysymys? Onko ilves elämänsä turvatakseen, itseään tai pentujaan puolustaessaan häirikkö?

Mitä tämä kirjoitukseni sitten tarkoittaa? Sitä, että suhtaudun kriittisesti ihmisen erityiseen luontosuhteen ja ajatuslogiikkaan silloin, jos ja kun muut ovat häirikköjä, vaikka käyttäytyvät kuten myös ihminen tekisi. Olen myös kriittinen ”häirikköilves” käsitteen käyttämiselle, koska sen perusteet ontuvat. Jos siis arvelemme, että kutsuessamme ilvestä, lampaan tapon jälkeen ”häiriköksi”, ymmärrämme luontoa ja ilveksen käyttäytymistä hyvin. Niin voin kertoa – emme ymmärrä. Päinvastoin – ymmärtämättömyyden kuilu syvenee.