”Häirikköilves”? Käsite, jota käytetään usein, kun ilves tulee piha-alueelle, tappaa kissan, lampaan laitumelta tai tekee jotain muuta, ihmissilmin katsottuna sopimatonta. Eli, häirikkö käsitteenä ja ilmaisuna kertoo, että ilves on tehnyt jotain sellaista, mikä ei ole hyväksyttyä. Me ihmiset mittaamme ilveksen käyttäytymisen ”standardeja”, omien oppiemme mukaan, vaikka tiedämme, että ilves, eikä mikään muukaan villieläin täytä käyttäytymisellään ihmisten moraalikriteerejä.
”Häirikkö” -käsitettä käytetään, koska halutaan luoda kuva ilveksestä, joka on ylittänyt moraalisen ja hyväksyttävyyden rajapyykin. Käsitteellä ei arvatenkaan viestitetä ilvekselle, että teit väärin. ”Häirikkö” käsitteellä tehostetaan viestintää, joka liittyy ihmistä tai hänen omaisuuttaan kohtaa tehdystä vääryydestä tai uhasta. Taustalla piilee usein tavoite tai ainakin toive, että ”häirikkö” pitää saada ruotuun, tavalla tai toisella. ”Häirikkö” käsite kuvaa siis ilveksen väärin käyttäytyvänä, vaikka ilves ei ole käyttäytynyt väärin.
Ilveksen silmin
Ilves ei tiedä tai ymmärrä tehneensä jotain sopimatonta, tapaessaan kissan tai muun kotieläimen. Ilves ei ole moraalinen toimija eikä näin ollen erota hyvää pahasta tai oikeaa väärästä. ”Häiriköksi” julistaminen tapahtuu ja perustuu vain ihmisen ajatukseen. Ilveksen käyttäytymisessä ei ole ihmisen kiusaamisen tai häiriköinnin asentoa. Ilves ei syö lammasta, eikä tule pihaan, häiritäkseen tai kiusatakseen. En kiistä kotieläimen menetyksen taloudellista arvoa tahi mielen pahoittumista, ilveksen tekojen seurauksena. En myöskään kiistä, mahdollista pelkoa tai traumatisoivaa kokemusta. Mutta silti, ilves ei ole ”häirikkö”. Ei, vaikka ”häirikkö” käsitteen käytön myötä, tapaus saa näkyvyyttä ja ihminen tai mahdollisesti kuollut eläin, myötätuntoa. En tarkoita, että on yhdentekevää, että ilves tappaa lampaan. En ole koskaan näin toivonut tai tule toivomaan.
Kiinnostavaa näissä ”häirikkötapauksissa” on ilveksen sijaan, ihmisen käyttäytyminen. Sen ihmislajin, jonka sanotaan olevan osa luontoa ja jolla on oikein luontosuhde. Silti emme tiedosta, että luonnossa elämä syö elämää ja niin se kuuluu ollakin. Eli, jos peto syö kauriin, niin se on täysin normaali yksilö, ei ”häirikkö”. Emme tiedosta sitäkään, että laji kun laji, puolustaa pentuja sekä tenavia, jos tarve on. Ja nälkä, se on jollakin proteiininlähteellä siirrettävä eteenpäin. Ilveksellä sen siirtää lammas, jänis, tahi jokin muu eläin. Siis perusbiologiaa, niin kuin meidän ihmisten elämässäkin. Kyllä, me toimimme juuri samoin kuin ilves, tyydytämme perustarpeemme syömällä ja suojaamalla tenaviamme. ”Häirikkö” ei siis kuvaa millään muotoa elämäänsä turvaavan ilveksen olevaisuutta tai käyttäytymistä. Muista nyt, en toivo, enkä tule toivomaan, että ilves söisi lampaasi, tai kissasi. Kyse on siitä, tiedostammeko tapahtumaan johtaneet taustamuuttujat ja huomaammeko, oman olevaisuutemme toimintatavat.
Itseään tai pentuja puolustaen ja nälkäkin on
On selvä, että nurkkaan jouduttuaan ilves voi tarjota kynttä tai hammasta, jos sitä lähestyy koira tai ihminen. Jos taas sen pentuja joku uhkaa, niin kyllä, emo voi olla kiukkuinen. Voi, vaikka kokeet eivät ilveksen hyökkäävyyttä, suhteessa ihminen, ole laukaisseet. Ei silloinkaan, kun sen pentuja on käyty synnytyspaikassa katsomassa ja emo ilves on näköetäisyydellä. On silti hyvä muistaa, jos lähestyjä on tuntematon, niin useat villieläimet puolustavat pentujaan, kuten tekee myös koira, kissa tai hevonen. Ja myös ihminen puolustaa, jos hänen tenavia joku uhkaa. Onko ilves sitten elämäänsä turvatakseen, itseään tai pentujaan puolustaessaan häirikkö?
Ilves kuuluu metsään, ei pihaan
Ilveksen paikka on metsässä, ei aitovierillä, tästä lienee laaja konsensus. Tekniikan lisääntyessä, yölliset pihavierailut tallentuvat kasvavassa määrin kovalevyille. Vaikuttajana on toki myös ravinto, ilveskannan kasvu sekä yksilöiden väliset käyttäytymisen erot sekä elinpiirin sijainti (kaikki ilvekset eivät liiku aitovierillä). Pihaan tulon houkuttimena, voi olla myös lajien väliset vuorovaikutussuhteen tai niiden puute.
Ilveksen hyväksyttävyys kansan keskuudessa on edelleen kohtuullisen laaja (77%, Kantar TNS, 2024 /WWF). Hyväksyttävyyden yksi muuttuja on pihavierailut ja niiden määrä. Eli, mitä vähemmän pihavierailuja on, sitä korkeampi on hyväksyttävyys ja päinvastoin. Toki hyväksyttävyyteen vaikuttavat myös ilveksen vähäiset tekoset, suhteessa kotieläimet ja hieman myös lajin metsästettävyys, muutaman muuttujan mainitakseni.
Tästä pääsemme jälleen ”häirikkö” käsitteeseen. Mikäli tyydymme ilveksen toistuvien pihakäyntien tai lampaan saalistamisen jälkeen, ainoastaan toteamaan kyseisen yksilön vain ”häiriköksi”, jää asia puolitiehen. Mutta jos tahtotilamme olisi avoimen objektiivisesti lähteä pohtimaan, pihaan tulemisen taustalla vaikuttavia muuttujia, voi jokainen ehkä löytää keinoja, joilla vaikuttaa omaan suhtautumiseen ja reaktioihin, suhteessa ilveksen pihakäynnit.
Mitä kirjoitukseni tarkoittaa?
Mitä tämä kirjoitukseni tarkoittaa? Sitä, että olen kriittinen, ”häirikköilves” käsitteen käyttämiselle, koska ilveksen peruste, esim. kissan tappamiseen, liittyy ilveksen perustarpeen täyttämiseen ja/tai kissaeläinten välisiin vuorovaikuksiin, ei häiriköintiin. ”Häirikkö” käsite sulkee, kuten edellä totesin, objektiivisen lähestymisen mahdollisuuden pois, tapahtumaan liittyen. Näin, koska yksilö määritellään ”häirikkönä”, jo tietynlaiseksi. Jos arvelemme, että kutsuessamme ilvestä, kotikissan tapon jälkeen ”häiriköksi”, ymmärrämme luonnon vuorovaikutuksia ja ilveksen käyttäytymistä paremmin, niin hieman epäilen. Sillä kuilu ihmisen ja ilveksen välillä, taitaa ainoastaan syventyä, ”häirikkö” käsitteen käytön seurauksena. Näkemällä kuvatunlaiset tapahtumat, muuna kuin ”häirikkö” tapahtumana, vapautamme myös omia psyykkisiä resursseja stressin ja suuttumuksen kehästä.